tiistai 27. joulukuuta 2016

Vuosi sekasorrossa


VUOSI 2016 SNAPCHAT- KUVINA
"vaikeuden aikakausi"

TAMMIKUU

Vuosi alko suhteellisen hyvissä merkeissä, mitä nyt juominen oli aikalailla kuvioissa ja sen kyllä huomaa kasvoilla olevana turvotuksena. En panostanu niinkään ulkonäköön ja mielestäni näytin järkevältä krapulaisena, huomaa ettei ajatuksen juoksu ole ollut alkuvuodesta kauheen järkevää.


HELMIKUU

Sama meno jatkui melkeempä tämänkin kuukauden ajan, järkyttävää miten hauskaa voi olla alkoholin kanssa läträäminen tai niin sitä ainakin luuli...


MAALISKUU

Fiilikset alko olemaan vähän järkevämmät, mutta mättöruualta ei vältytty, pizza maistu ja niin se alkoholikin taisi vielä tällöinkin maistua. Vähän tuli kuvailtuakin ja otettua kulma pigmentoinnit ja kävin moikkaamassa vanhaa tuttua...


HUHTIKUU

Alkoholiralli nähtävästi jatkua, jotain positiivistäkin löysin elämääni aloin käymään uudella tallilla ja löysin uuden tuttavuuden. Jätskikin alkoi ottaa osaansa näihin aikoihin ja tietenkään ei saa unohtaa Antti Tuiskun keikkaa...




TOUKOKUU

Aloin ottamaan itseäni niskasta kiinni ja aloin käymään lenkeillä ja todella tykkäsin siitä.  Jätskikin maistui ja lämmin ilma houkutteli ulos ottamaan myös aurinkoa...



KESÄKUU

Juhannusta, aurinkoa ja virvokkeita, milloin energiajuomaa, lonkero ja olutta.. Jätskit maistuivat edelleen...




HEINÄKUU

Muutosten kuukausi, rakas lähti armeijaan ja se otti multa todella psyykkeen päälle... Niitä itkettyjen tuntien ja päivien määrää, tyhjyyden tunteesta puhumattakaan...



ELOKUU

Totun, en totu... Rakas oli ollut jo kuukauden armeijassa ja mun vaan oli keksittävä itselleni tekemistä ja ajanvietettä, olin sitten kavereiden kanssa, muttei se tuntunut samalta ku ei ne vaan ymmärrä sua samalla tavalla... Tai siltä se silloin tuntui, kun oli ikävä vaan sitä yhtä ja ainutta...





SYYSKUU

Rokkirailakas kuukausi, menin ja tulin ja menin taas... Jos olisin tunninkin osannut olla paikoillaan se olisi ollut mitallin arvoinen suoritus vaan ei, menojalkaa vipatti aivan hallitsemattoman liikaa... Ja rakas eläinkin poistui keskuudestamme...



LOKAKUU

Vilkkaus ja alakuloa lisäävä ahdistus ei ollut ottaa lähteäkseen vielä tässäkään kuussa... Koitin vauhdilla turruttaa ja unohtaa, että olen aivan paskana... 
"Kiirehdi kiirehdi, ettei aivot ehtis liikaa ahdistumaan..."




MARRASKUU

Ystävyyttä, vaatteita, rakkautta sarjaan ja tatuointia... Asiarikas kuukausi, tunsin pysyväni kasassa kiitos ystävien, he saivat miunt jaksamaan, mutta silti ahdistus oli seuranain...






JOULUKUU

Rakkauden täytteinen kuukausi, mä vaan rakastan mun miestä ja mun eläimiä ja perhettä, ystäviä ja kaikkea jopa sitä etten aina oo kunnossa... Aloin myös liikkua enemmän ja löysin liikunnasta itselleni voimavaran ja tunteiden purkamiskeinon....




Vaikka vuosi 2016 ei ollu mulle mitenkään helpoimmasta päästä, jäi siitä käteen hyviäkin asioita joita voin muistella ensivuonna lämmöllä ja valitettavasti joitain asioita jäädä katumaan loppu elämäkseni, mutta virheistä oppii ja mun virheet saa nyt luvan jäädä vuoteen 2016...

Hyvää loppuvuotta 2016
 teille kaikille
 ja 
vielä parempaa 
Uutta Vuotta 2017 !
::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }