perjantai 20. toukokuuta 2016

Anteeksi


" Kuinka monesti pyysimme anteeksi, kun loukkasimme jotakuta, kuinka monesti pyysimme anteeksi siitä, ettemme huomannut yksinäistä tai kuinka monesti pyysimme anteeksi ettei meillä ollut tarpeeksi aikaa läheisillemme"

Monesti vain unohdimme sanoa anteeksi, silloin kun se olisi pitänyt sanoa. Mikään ei tehnyt siitä kuitenkaan myöhäistä sanoa jälkikäteen, mutta sanoimmeko sitä silloinkaan. Sana joka ei ole suuri, mutta sen merkitys voi olla suuri sille kenelle sen esitämme. Anteeksi on sana joka on kaunis ja pitää sisällään valtavasti tunnetta, jota emme aina osaa edes kuvailla. Se on sana jonka taakse piiloutuu monta tarkoitusta ja tavallaan kunnioitusta toista ihmistä kohtaan. 

Meidän olisi tärkeä oppia pyytämään anteeksi tehdessämme väärin, mutta siinä missä anteeksi pyytäminen on tärkeää on sen saaminen myös tärkeää. Tärkeintä olisi, kun saamme jotain kerran anteeksi emme tekisi sitä enään uusimiseen. Olen pitkään pohdiskellut, miksi sen ääneen sanominen on niin sairaan vaikeaa, vaikka sen pitäisi olla ihan selvä asia. 

Anteeksi pyydetään silloin kun, on loukattu tahattomasti tai tahallaan, silloin kun vahingossa tehdään jotain, kun ollaan myöhässä töistä, koulusta tai sovitusta tapaamisesta. Mielestäni ei ole oikeaa hetkeä tai paikkaa sanoa se pieni sana jonka merkitys on kuvailemattoman suuri: "anteeksi". 

Jos unohdit, tai et vain jostain syystä pyytänyt tänään anteeksi asiasta mistä olisi pitänyt pyytää. Älä huoli, koskaan ei ole myöhäistä voit tehdä sen vaikka huomenna. Tärkeintä, että edes sanot sen. 





torstai 12. toukokuuta 2016

Matkani on vasta alussa


Kävelen metsäpolkua, kasvojani sivelee hiljattain puista tippuvat vesipisarat. Sade on huuhtonut mukanaan metsän pölyt ja tunkan ilman, tuoden mukanaan raikkauden henkäisyn ja keveyden tunteen. Olen matkallani, tutkimassa itseäni ja minua ympäröivää elämää. Tunnen, kuinka matkani minuuteeni, elämän katsomukseeni ja matkaani on vasta aluillaan. Tuore henkäys minuuttani kumpuaa minusta ulos, tunnen voivani paremmin, tunnen hengittäväni kevyemmin ja tunnen elinvoimaa joka virtaa minussa ja minusta ulkomaailmaan joka minua ympäröi. Tunnen eläväni. 

Olen nyt pitkän aikaa, oikeastaan monta vuotta pohtinut itseäni ja elämääni. Olen alkanut etsimään itseäni ja pohtimaan mitä sisälläni on ja mitä minussa tapahtuu päivä päivältä. Huomaan muutosta tunteissani, ajatuksissani, näkemyksissäni ja asenteissa elämään. Tuntuu mahtavalta huomata kuinka suurin osa muutoksesta on minusta itsestäni kiinni ja kuinka paljon minulla itselläni on vaikutusta elämääni ja siihen miltä elämän kuuluu tuntua. 

Itsensä tutkiskelu tekee minulle hyvää. Se opettaa minua näkemään kaikki tunteet, antaa kaikille tunteille mahdollisuuden tulla ja lähteä. Ne saavat virrata minussa ja saavat myös lähteä silloin, kun niin on hyvä. Viimein olen löytäny sen voiman elää ja halun olla täällä ja kokea asioita samalla nauttien niistä ja jokaisesta hetkestä joka minulle suodaan. Se matka ei ole ollut minulle itsestään selvyys eikä tule koskaan olemaan, se on osa matkaani joka on vasta aluillaan. Mutta jos haluat voit seurata matkaani täällä ja tietää mitkä polut ovat johtaneet tähän mitä on nyt ja mitä edessä tulee olemaan . 

Haluan alkaa kertomaan teille matkastani, miten se on ja tulee muuttamaan eli kasvattamaan minua ihmisenä. Haluan avata teille syviä haavojani, haluan olla avoin.  En halua enää olla se mystinen tyttö, joka kulkee teillä tarinan kanssa jota kukaan ei pysty kasvoiltani lukemaan. Haluan olla avoin, joka jakaa elämäänsä muiden kanssa omalla tavallaan, eli kirjoittamalla. Tämä on se asia mitä olen aina rakastanut ja mitä tulen aina rakastamaan. Haluan, että näettä matkani ja mitä hyvää energiaa se on elämääni tuonut. Haluan myös, että näette teksin muodossa myös se vaikeat hetket ja kipeät tunteet. 


::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }