sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Joulua etsin sydämeen


"Lasten soitto mummon mieltä piristää.
Muistot tulvii mieleen aika häviää.
Kuusi tuoksuu tuikkii monta kynttilää.
On pirtti täynnä hälinää."






sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Pieni teko sinulle, mutta suuri merkitys minulle



"Ja sä oot kaunis vaikket enää tunne niin" 

Mä mietin viime päiviä, näitä kuluneita päiviä. Kaikkia sanoja, niitä lyhyitä lauseita jonka sanat mun pitää ymmärtää. Mun pitää lukea ne tarkkaan, mun pitää kuunnella niitä sanoja ja lauseita tarkkaan joita minulle sanotaan. Mun pitää ymmärtää ne ja ajatella. Hetken vielä mä ajattelen ja ajattelen, mä huomaan, mä hymyilen. 

On ollu päiviä, kun yksi pieni asia tai sana on saanu mun päivän uuteen ulottuvuuteen. Mun päiviin on, kuin onkin tullut jotain kaunista ja niin hyvää. Aivan kuin tuuli olisi tuonut kauniin merkityksen. Jonkin kauniin sanan, hetken tai tunteen, mitä vähiten olen osannutkaan odottaa. Se mikä voi jollekin toisella olla pientä, voikin olla minulle tai jollekin toiselle suurta. Se mikä oli sinulle pieni teko voikin minulle sillä olla suuri merkitys. 

Se, että sinä sanoit minulle kiitos- saattoi saada minut hymyyn ja merkitä minulle paljon. Se, että hän kysyi minulta miten päiväni on mennyt- toi päivääni merkitystä. Se, että joku katsoi minua silmiin- loi minulle syvyyttä. Se, että ihminen sanoi minua kauniiksi- sai minut myös hymyilemään. Joku kehuu, joku kertoo mitä merkitsen tai mitä minun olemassa olo merkitsee, se voi merkitä minulle paljon. 

Jos kuulen sanan kiitos, olen iloinen koska joku vielä muistaa sen sanan olemassa olon. Kun joku pyytää anteeksi, olen kiitollinen että joku osasi sitä vielä pyytää. Kun ihminen katsoo minua silmiin, olen onnellinen koska hän ei pelkää minua. Se että joku soitti minulle kappaleen "kelpaat kelle vaan", sai minut myös uskomaan siihen. Kerroit kuinka näytän siltä, että oisin puhjennut kukkaan, sai minut tuntemaan olevani taas elossa. Se, kun hän kertoi minulle odottavan uutta kirjoitusta, sai minut tuntemaan, että tällä on jollekin ihmiselle jokin merkitys. Ihminen halaa minua, halaan takaisin koska tarvitsin sitä myös. 

Toisen ihmisen ei aina tarvitse tehdä jotain suurta, että se merkitsisi suurta. Pienillä teoilla, sanoilla ja asioilla voi tehdä suuria merkityksiä toisen ihmisen elämään. Minulle on riittänyt se, että joku saa minut hymyilemään joka päivä. Se, että jotain kiinnostaa joka päivä miten minulla menee ja minua kiinnostaa myös, on minulle merkityksellistä. Joku edes antaa tietä, kun ylitän tien. Joku auttaa niin ylä- kuin alamäissä. Nää on niitä asioita mitkä oikeasti mulle merkitsee. 


By: Elisabetna

tiistai 8. joulukuuta 2015

Kaikella on tarkoituksensa

Mä istun paikallaa, päässä samat kuulokkeet ja mä toistan niitä samoja biisejä. Mä koitan kerää mun ajatuksii kasaan, jotka on ripoteltuna mun mielessä. Niitä on satoja, tuhansiakin. Mä kerään ja kerään, monta tuntia mä vaan kerään ja kerään, kunnes mä oon saanu niitä tarpeeks kasaan. Mä alan muodostaa niist sanoja, lauseta. Näppäilen näppäimistöön, jotta voisin kertoa sinulle, joka nyt luet tätä.  

Mä oon pitkään ollut todella, eksyksissä. Mä olen vaan juossut metsiä, juossut itseäni karkuun. Yhä uudelleen ja uudelleen, mä teen tätä samaa. Mä vaan juoksen ja juoksen, kunnes huomaan, että oon enemmän hukassa kuin äsken. Mä oon rikkonu, mun oman kuvan. Mun mielessä, mä olen pistäny sitä paskaks ja aina vaan paskemmaks, kuin mitä se jo onkaan. 

Mä olin pettynyt. Ihmisiiin, maailmaan ja kaikkeen mitä mulle tapahtu ja ei tapahtunu. Mä olen ollut vihanen ihmisilli tai ihmisille. Muhun on ehkä sattunut ja mua on loukattu. Mä menin siitä hajalle ja musta tuntu niinku mun maailma, kuin mun koko elämä ois tuhottu. Yhdessä sekunnissa kaikki ois romutettu ja tuhottu. Kaikki mitä mun sisällä oli, ois pistetty pieniin sirpaleisiin ja niillä viellä pistettäis mua rintaan. Mä olin vihan, katkeruuden ja surun turmelema. Mä meinasin vielä kaiken lisäks antaa näille kaikille paskatunteille suuremman vallan, kuin itse elämälle. Minkä takia?

Minkä takia, mun pitäs jäädä paikalleen? Minkä takia, mun pitäis junnata siinä paskassa? Minkä takia mun pitäs rypee paskassa, jos joku ihminen suksii mun elämästä vittuun? Niinpä niin, ei minkään takia, se olkoon sen ihmisen oma päätös. On myös mun päätöksii jäänkö tuhlaa mun elämäs aikaa, tunteisiin ja paskaan fiilikseen. Vai meenkö aina täysillä eteenpäin, ottaen elämästä irti kaiken minkä tästä saan. 

Oon täs pariviikkoa sitten vasta oppinut jotain todella merkityksellistä. Jotain todella suurta ja jotain minkä oon ehkä tienny jo monta vuotta, mutta vasta nyt alkanut elämään täysillä sen mukaisesti. Tää asia luo muhun aika paljon turvaa ja toisaalta hitoksee suurta voimaa, jonka avulla mä uskon et mä selviän ja tuun vetää täysil loppuun saakka. 

Kaikille meillä on tällä elämällä jotain annettavaa " meissä on kaikissa kahlittu onni, joka pääsyä ulos odottaa, älä anna sen suuntaa kadottaa"- haloohelsinki. 

Mä oon alkanu uskomaan siihen, et asioilla on tarkoituksensa. Meillä kaikilla on täällä tarkoituksemme, jokin syy miksi tänne synnyimme ja sillä et meidän elämäs tapahtuu just niit tiettyi asioit. Sil on tarkotuksensa, et olin viikonloppuna hetken niinku oisin leijaillu pilvissä, sillä oli tarkoituksensa, että itkin jonain yönä itseni uneen, sillä et löysin elämääni ihmisiä jotka saa mut rakastaan tätä elämää joka päivä vaan enemmän ja enemmän. Musta tärkeetä ei oo löytää näille asioille sitä tarkotuksen syytä, vaan se et mä uskon siihen et niin oli vaan tarkotettu. Mä uskon siihen, et meidän valinnoilla on tarkoitus, se luo mulle helpotusta ja asiat ei tunnu enää niin pahalta jos mä vaan ajattelen kaikista pahoistakin asiosta niin, että niin oli tarkoituskin tapahtua. 


By: Elisabetna

maanantai 9. marraskuuta 2015

Sisäistä tuskaa

Mä en oo pitkään aikaan puhunu mitään kauheen syvällistä ja samaan aikaan syövyttävän raskaista asioista, nyt mä haluisin pitkästä aikaa testat et vieläkö mä pystyisin siihen. Vieläkö musta ois kirjottaa miltä musta ihan oikeesti tuntuu, mitä mä ajattelen ja mitä muutoksii mä tarviin. Vieläkö mä osaisin tulkita itseeni niin hyvin et osaisin reakoida ja auttaa ite itseeni. Nyt musta oikeestaan tuntuu siltä, että mä pystyn tähän. Mä pystyn kirjoittamaan ja kertomaan teille mitä kaikkee mun pään sisällä on.  Mä uskon et moni muukin on kamppaillut tai kamppailee näiden asioiden parissa. 

Mul on jo kauan ollu tosi huono itsetunto, oma arvostus itteesä kohtaan, omien arvojen löytäminen on ollu todella vaikeeta, oman ittesä löytäminen; kuka oon, miks oon täällä, mitä teen tällää, mikä mun tarkotus täällä ylipäätään on? Nää voi kuulostaa tosi pienille asioille, mutku lähetään menee siihen et sä kamppailet näitte asioiden kanssa päivittäin, sä mietit päivittäin näit asioita. Niin mä voin sanoo se käy aika raskaaks ja susta tuntuu et sä tukahdut siihen tunteeseen.

Susta tuntuu joka päivä ettet riitä. Et itelles, et muille etkä millekkään, kellekkään. Sä joka päivä mietit miten voit antaa itestäs enemmän ja enemmän, mikä on se tapa millä sä annat itestäs itelles ja muille jotain. Millä sä voit tuottaa muille hyvää oloa ja olla muille ihmisille tärkeä, kuinka tehdään itestä toisille/ toiselle ihmiselle tärkeä. Sun sisäl on sellanen voimakas tunne ettet vaan kelpaa, ettet vaan kuuluu yhtään mihinkään, et sul ei ois mitään annettavaa mihinkään tai kenellekkään. 

Sä katot itsees peilistä ja sun tekis mieli vaan lyyä se peili miljoonan pieneen sirpaleeseen, koska sä oot niin palasina sisältä. Suhun sattuu, kun sä katsot siihen peiliin ja susta tuntuu et se et oo sinä joka sua sieltä kattoo takasin, vaan se on vaan joku itseensä väsynyt ja elämän tarkoitusta etsivät pieni lapsi. Sä oot kadottanu sen itse varman naisen, joka uskals lähtee tosta noin vaan kohti tuntematonta ja oli sanavalmis, jonka katsees oli jtn syvyyttää ja heijastus pintaa, kun nyt ne vaan katsoo ja tarkkailee ja ne on jotenkin täynnä tyhjyyttä ja epävarmuutta.

Tukahtuneisuuden tunnetta, joka tuntuu hieman jopa itsekeskeisyydeltä. Sä vaan ajattelet et kaikki on sun vika, kaikki mitä tapahtuu on susta johtuvaa ja et sua rangaistaan jostain. Sä uskottelet itelles joka päivä et sussa on kaikki vika, kukaan muu ei tee mitään väärin eikä mitkään riidat ole kun sun vika. Se kun sä syyllistelet itsees niin monista eriasioista etkä sä itsekään edes tiedä minkä ihmeen takia. Sun itse kritiikki on todella korkeella, sä vaan vaadit ja vaadit iteltäs, sun on osattava kaikki asiat nyt ja heti. Vaikka todellisuudes sä itekki tiedät etteihän se niin mene, eikä sellasta voi kukaan edes vaatia, paitsi tietty sä ite iteltäs. 

Kun mä oon puhunu näist tunteist ja ajatuksista, saatta moni heti ajatella et sää on masennusta. Mutta todellisuudessa tää kaikki johtuu oikeesti vaan siitä et en tiedä mitä haluan, tai sillon ku tiedän en vaan uskalla lähtee siihen tai tarttua siihen. Mä en vieläkään tiedä mitä mä oikein pelkään, mut jotain mä vaan pelkään. Mä myös oon niin hukassa itteni kanssa, ku en vaan enää tiedä kuka olen ja kuka haluaisin olla .Toisaalta haluisin olla se itsevarma naisen alku mikä olin joitain vuosia sitten, mut mä pelkään että tällä elämän tyylillä ja tässä elämän hetkessä mä en sitä takaisin tule saamaan. Eli olen tullut lopputulokseen et mun on tehtävä näille asioille jotain. 

Näitä avautumisia mä haluun jatkossakin tänne postailla, vaikka näistä on tosi vaikee kirjottaa, koska nää kaikki asiat on nii hajanaisesti ja ripoteltuna tuolla mun pään sisällä et mul menee aina hetki et saan niistä niin hyvin kiinni et pystyn muuttaa ne sanoiks ja sanomaks joita muutkin voisi ymmärtää, sisäistää ja jopa samaistua. Kiitos teille ketkä ootte jaksanu olla silti mun matkassa näinä aikoina, kun mä vaan juoksen ympyrää huutaen etten jaksa tällästä, mä lupaan teille et mä teen muutoksia mun elämässä jotta voisin ees jollain tapaa olla sitä mitä haluankin olla. Pus pus.... 


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Onnellisuuden lahja


On taas sunnuntai ja tänään mun mietinnän aiheena on ollut onnellisuus. Se on aika pieni sana, mutta sen merkitys on todella suuri. Se myös kätkee taakseen monta tuhatta kysymystä, se saa meidät oikeasti miettimään ja välillä myös ajattelemaan tätä elämää. 

Mä monesti kysyn itseltäni: "olenko onnellinen?"- sillon, kun sen itse kysyy itseltään ei se oikein pysäytä. Mutta kun joku toinen kysyy multa: "oletko onnellinen?"- se laittaa mut oikeesti miettimään, että olenko minä? Se saa mut miettimään, mitä onnellisuus on? Mitä on olla onnellinen? Millon mä voin sanoa, että olen onnellinen ja samalla tiedän miksi olla.

Onko olla onnellinen jos tilillä on tonneja ? Onko onnellinen, jos ympäril on satoja ihmisii joista et voi edes yhteen luottaa? Oletko onnellinen, jos elää vain muille eikä edes yhtä prossaa itelleen? Onko onnellinen, jos ei koskaan sano ei? Onko onnellinen, jos yrittää olla jotain muuta, kun mitä oikeasti on? Nää on niitä kysymyksiä, joilla koitan vaan herättää suhun lukija tunnetta ja miettimistä, koska noi on niit asioita jotka tekee jonkun ihmisen onneliseksi, vai tekeekö ?

Onnellisuutta on aika monenlaista. Ihmiset on onnellisia niin monista eri asioista, toiset pinemmistä ja toiset suuremmista. Onnellisuus on asia jota pitää tutkiskella ja mietiskellä, jotta sitä voi todellisuudessa ymmärtää. Onnellisuushan on vahva tunne, jonka avulla ihminen pysyy kasassa. Jos ihminen ei ole onnellinen tai koe mistään onnellisuutta se tekee elämästä todella synkkään, väsyttävää ja raskasta. 

Musta me voidaan alkaa myös muutta meidän omia tunteita ja ajattelu tapoja. Me voidaan oppia iloitsemaan pienistä asioista ja sen myötä oppia tuntemaan onnellisuutta. Tiedän, ettei aina voi sanoa olevansa onnellinen eikä aina varmaan tarvitsekkaan olla. Mutta sellanen päivittäinen onnellisuus edes siitä, että on elossa kuuluu musta elämään.

Mä oon monesti pitänyt listaa asioista jotka tekee mut onnelliseksi ja mikä saa mut tuntee onnellisuutta ja mä haluun nyt jakaa ne teidän lukioiden kanssa. Kerron teille myös millon olen ollut onnellinen ja mistä syystä. Ne voi jonkun silmään näyttää pienilt asioilt, mut mun elämäs onnellisuus on ollu hetkellistä niin oon osannu arvostaa ja pitää jokaista asiaa arvokkaana. 

Mä oon onnellinen, kun nään jonkun nauravan. Mä oon onnellinen, kun saan olla mun perheen ja ystävien kanssa. Mä oon onnellinen, kun teen elämäs niit asioita mitkä on mulle tärkeitä. Mut tekee onnelliseks monet asiat ja monet hyvät teot ja sanat, musiikki tekee mut onnelliseks, tietyt ihmiset, eläimet, kirjottaminen saa mut aina yhtä onnelliseks, se kun joku vaan sanoo: "kiitos, anteeksi, rakastan sua". Se jokanen kerta, kun nousen hevosen selkään vaikken koskaan voi tietää mitä tunnilla tapahtuu tekee mut onnelliseks. Onnellisuus on vahvasti hyvän olon tunne, joten todella moni asia voi tehdä mut onnelliseks jos vaan osaan arvostaa niitä. Mut voi tehdä onnelliseks myös tietyllä tavalla tappiot, murheet ja kipu, koska mä voin olla onnellinen et oon selvinny niistä. 

Jos multa kysytään mistä asioista mä oon ollu onnellinen mun elämässä niin täs tulee lista niist. Mä olin onnellinen, kun seisoin sillalla mutten hypännytkään. Olin onnellinen, kun näin sut viimeisen kerran. Olin onnellinen, kun sä otit mua kädestä kii ja nostit ylös. Olin onnellinen, kun mua katsottiin syvälle silmiin ja sanottiin: "sä tuut pääseen tästä yli" ja kun huomasin sen pitävän paikkaansa. Olin onnellinen, kun sain sanoa äänen: "tykkään susta". Se on tehny mut onnelliseks et oon saanu tietyt ihmiset jäämään mun elämään jolloin oon päättäny en päästä niistä koskaan irti. Oon onnellinen, että mitä tahansa esteitä ja vaikeuksia elämä on mun eteen tuonut pystyn sanomaan: "Kiitos"- joka ikisestä asiasta. 

Nyt mä kysyn sinulta joka luet tätä: " Oletko onnellinen? Mikä on tehnyt sinut onnelliseksi?". Sä voit miettii sitä ja alkaa ajattelamaan sitä ainakun meet iltaisin nukkumaan, sä voit miettiä mikä teki mut just tänään onnelliseks, mistä oon ollu just tänään onnellinen. Nää on niit mielenkiintosii kysymyksii. Mut muistakaa meillä kaikilla on oikeus olla onnellinen ja meidän kuuluukin olla onnellisia. Monesti oon huomannu et ihmiset ei anna itselleen lupaa olla onnellisia tai et niinku onnellisuuden tunteminen  ois jonkinlainen rikos, mut muistakaa tää: "sitä se ei ole". 


By: Elisabetna

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Stop the time in your mind



Sunnuntai on aina niitä päiviä, millon mul on aikaa pysähtyä hetkeks, millon mul on aikaa kuunnella musiikkia, millon mul on aikaa miettiä, millon mul on aikaa kysyy itseltäni tuhansii kysymyksii, millon mul on aikaa etsii mun kysymyksii vastauksii, mul on aikaa olla yksin mun pään sisäl, miettien ja kelatan, sitä tätä ja vähän tota. Sellanen on mun sunnuntai ja nyt mä haluun hieman teille kirjoittaa mun tän päivän pohdintoi. Nää pohdinnat on aikalailla aikaan painottuvia. 
Olen miettinyt ja ajatellut aikaa. Kaikilla on melkein aina kiire sinne tänne ja tuonne, mutta onko meillä oikeasti kiire mihinkään? Voisimmeko tehdä elämästämme kiirettömämpää, omilla teoilla ja valinnoilla? Olisiko se mahdollista? Ihmisen on välillä pakko hengähtää, tavallaan pysähtyä. Aivotkin tarvitsevat sitä välillä tai oikeastaan useinkin.

Tiedättekö sen tunteen, kun haluutte jäädä johonki hetkeen tai haluais pysäyttää ajan. Kun sun on vaan niin hyvä-, kevyt- ja helppo olla ettet haluis mitään muuta, kun vaan pysäyttää ajan ja jäädä siihen. Voisiko niin tehdä? Voisiko aikaa pysäyttää edes hetkeksi omalla mielellä ? Jos jossain hetkessä vaan on niin hyvä olla niin miksei sitä voi jatkaa, edes jonkin ajan? 

Olen alkanut vihaamaan aikaa, vihaan niitä kellon viisareita, kun ne vain likkuu ja liikkuu enkä voi sille mitään. Miksi se onkaan niin, että kun ei ole mitään aika on pysähtynyt, mutta sitten kun kaikki tuntuu hyvältä tai sun on hyvä olla niin aika vaan menee sun ohi etkä kerkee saamaan siitä kiinni. Aika jotenkin vaan juoksee mua karkuun ja mä en saa siitä kiinni vaikka kuinka haluaisin.

Mä oon koittanu muuttaa mun ajattelu tapoja, mä oon koittanu et tarttuisin enemmän hetkeen enkä koko ajan ajattelisi, kohta tämä loppuu, kohta tämä on ohi. Vaan olen koittanut tarttua siihen aikaan kiinni ja nauttia siitä, mitä siinä ikinä tapahtuukaan. Silloin asioista voi nauttia ihan täysillä ja oon kyl nytki nauttinu, mut silti katon liika kelloa hyvien hetkien aikana. 

Vaikka aika on meil tääl aika rajallista, onneks aina voi mielessä palata niihin hetkiin, niihin hetkiin ku oli hyvä ja kevyt olo. Niihinkään ei voi silti jäädä iäksi, mutta aina iltaisin kun sulkee silmänsä niihin voi palata.  Näihin mietteisiin ja tunnelmiin kaikille hyvää alkavaa viikkoa, tarttukaa hetkiin, älkääkä miettikö aikaa. Unohtakaa kello edes hetkeksi. Pus !

By: Elisabetna 


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Hötsi 2015 !


Heippaa kaikki ihanat lollero ! Me oltiin viikonloppuna eli la 12.9 Hötsissä. Hötsissä oli ihan sairaan paljon mahtavii, hienoia, kauniita ja siistei autoja. Oli sitä bassoa ainaki jos ei muuta. En ollu koskaan ennen ollu kyseises tapahtumas, mut oli kyl nii mathii et ens vuon uusiks jatkojen kera! En nyt hirveesti tästä rupee raapustaa, et lähinnä kuvapainotteinen postaus ja lopus jopa video Hötsistä ! Tsekkailkaa ja raapustan tässä huomenna teille vähän pitemmän postauksen, siihen asti kiitos nam !









































By: Elisabetna

::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }