torstai 25. syyskuuta 2014

Sinusta jos jostain en ikinä luovu Luovuin kerran en toista, enkä samoja virheitä toista ♥


Hei ♥

      Lupasin teille viikonloppuna että saatte joko ke-to postauksen ratsastuksesta ja nyt sen teen. Kerron teille siis viimeviikon tunnista ja eilisestä tunnista. Kuvat viikko sitten otti poikaystäväni ja eilen hyvä ja ihana ystäväni Jenni ♥

   Olen nyt käynyt joko 2kr/kk tai silloin tällöin ke tunneilla. Koska tunnit on noussut 17e- 20e ei minulla ole joka viikko rahaa käydä varsinkin kun en asu enää kotona. Menen joka tunti Pilvillä, koska sen kanssa yhteistyö sujuu kaikista parhaiten ja se on tallin hevosista se kenet hallitsen paremmin kuin muut hevoset. Muutenkin Pilvi on tärkeä kun liikutin sitä ennen ja se oli hoitohevoseni, muttei enää koska hoitaja toiminto on tallilla loppunut. Käyn siis Äänekosken ja Suolahden välillä sijaitsevalla tallilla: Paatelan Ratsastuskoulu. Tallista ja sen hevosista voisin teille postauksen tehdä, koska haluan tuoda blogiini takaisin sitä hevostelua mitä täällä vuosi sitten oli.


Ke 17.9.2014

   Keskiviikkona 17.9.2014 menin ratsastamaan  2vk jälkeen. En ollut varma saisinko mennä Pilvillä mutta onneksi sain. Hain hepan ulkoa ja aloin laittaa sitä valmiiksi. Huomaa ettei sitä kukaan käy hoitamassa kun se oli likaisempi kuin mitä se oli vuosi sitten, harjakin oli ihan takussa ja eihän sitä 30min kerkeä selvittämään, kun siinä ajassa pitää harjata likainen polle, katsoa kaviot ja laittaa varusteet ja vielä itselleen kengät ja chapsit, jos vaikka joskus pääsisi tallille vain harjailemaan.

   Valmiiksi laiton jälkeen alettiin 17 aikaan hipua kentälle. Kentällä aluksi tutut satulavyön kiristys, selkään nousu ja jalustimien laitto oikeille mitoille, joka on minulla tunnetusti vaikeaa koska jalkani eivät osaa olla rentoja ja painavat paljon jalustimille jolloin jalkani kiristyy ja tuntuu epämukavalta ja siltä kuin jalustimet olisivat eripituiset vaikka ne ovat ihan samanpituiset, tässä yksi syy miksi menisin mielummin ilman satulaa.

   Alkukäyntejä mentiin pitkillä ohjilla, tosin Pilvillä pidän vähän lyhyemmellä kun siitä ei koskaan tiedä mitä se säikähtää ja sen takia sinkoaa jonnekkin. Alkutunnista pysyin hyvässä istunnassa jossa minun oli helppo olla enkä kisko hevosta suusta. Alkukäynneillä yritin keskittyä juurikin istuntaan ja nykyään yritän enemmän ja enemmän keskittyä siihen ja pohdin miellessäni koko tunnin: " hallitse keho, istu oikein, pidä kädet kevyinä ja oikein jne". Mutta kun opettaja käskee ottaa ohjat lyhyeksi alan nojamaan ohjia vasten, koska ohjat pitää ottaa niin lyhyeksi etten pysty olemaan oikeanlaisessa istunnassa. Tämähän ei tietenkään ole myöskään hyväksi hevosen sulle koska painan ohjille.

   Alkukäyntien ja ohjien keräysten jälkeen siirryttiin harjoitusravin kautta kevyeen raviin. Hevonen oli todella vaativalla päällä ja vaati paljon apuja tehdäkseen yhtään mitään. Eteenpäin sai todellakin pyytää ja selässä sai tehdä töitä ja paljon. Lopulta hevonen kuitenkin alkoi olla hieman kuulolla ja jopa liikkui pienemmillä avuilla eteenpäin. Muuten hevonen oli jotenkin hermostuneen oloinen en tiedä stressasinko itse jotain vai enkö istunut kunnolla.



   Tunnilla tehtiin pohkeeväistöä ja ne sujuivat melkein ekaa kertaa elämässäni Pilvin kanssa onnistuneesti. Hevonen oli kuulolle ja väistätti oikein ja mallikkaasti. Lopputunnista otettiin kentäs ala- ja yläpädyissä laukkoja ja ne onnistuivat hyvin. Hevonen alkoi jopa vähän kuumua, kun oli niin innoissan. Myönnän että itsekkin innostun aika paljon laukannostoista. Tämä voi vaikuttaa siihen että Pilvi alkaa ennakoimaan milloin nostetaan laukka koska alan muokkaamaan pohkeita jo laukan annon paikalle. Hevosen laukka nousee hassusti, se tuntuu kuin se tekisi pienen pukin tai pompun nostaessa laukan. Laukkoja nostettiin niin oikeaan kuin vasempaan kiertoon.





   Laukkojen jälkeen ravailtiin jonkin aikaa, loppu ajan hevonen ravasi kunnolla eikä vaan laahannut. Tämän jälkeen siirryttiin harjoitusravin kautta käyntiin ja anntettiin pitkää ohjaa ja taputuksia. Tuntuu oudolta, kun ennen aina halasin hevosta pitkään kiitokseksi, mutta nyt en ole uskaltanut tehdä sitä pitkään aikaan, koska en halua enää kiintyä Pilviin niinkuin joskus ennen.


Ke 24.9.2014



   Menin pitkästä aikaa tallille ystäväni Jennin kanssa, jota en muutenkaan ollut nähnyt pitkään aikaan. Harmittaa kun tämä masennus kausi on vienyt minulta voimat mennä näkemään tai soittamaan kenellekkään. Tuntui todella hyvältä nähdä Jenniä pitkästä aikaa. Mieleeni tulivat taas meidän ystävyyden alkuajat ja se kuinka paljon vaivaa Jenni on nähnyt minun kanssa. Hän on mm. saanut minut ymmärtämään asioita eritavalla ja yhtenä talvisena iltana kun liikutin Pilvin Jenni huomasi kuinka olin väsynyt ja ärtynyt kun en saanut hevosta laukkaamaan. Hän tuli kentällä ja neuvvoi kuinka viedä tuo hevonen eteenpäin ja kuinka se tarvitsee paljon apuja. Ei kukaa ennen ole tullut takiani kylmään auttamaan. Jenni on minulle todella kullan arvoinen ystävä ♥

   Jennin kanssa tallilla olo tuntui turvalliselta ja siellä oli helpompi olla. Haimme Jennin kanssa hepat sisälle, hän Titan ja minä Pilvin. Laittelin Pilviä kuntoon. Tällä kertaa ei tarvinnut vängätä kavioiden noston kanssa vaan se nosti automaattisesti niinkuin silloin ennen. Minun oli tarkoitus mennä ilman satulaa, mutta meninkin satulan kanssa. Joten hain satulat ja suitset ja laitoin ne. Tyttö ei myöskään kauheasti nostanut päätään mitä se yleensä tekee suitsia laitattaessa. Tämän jälkeen lähdimme kentälle.

   Alkutunnista oli hieman stressaavaa kun yksi ihminen tulimyöhässä tunnille ja se oli hieman tiellä kentällä kun mentiin ravissa. Kentän keskiosassa oli liinassa poni jonka lähelle ei voi mennä, jonka takia piti kiemurrella mitä ihmeellisemmin näiden kahden välistä. Kentällä oli myös nuoriratsastaja hevosella joka ei pitänyt kunnollisia välimatkoja ja saattoi välillä ratsastaa rinnalla liian lähellä. Tämän takia tunnilla tuli ainakin paljon tehtyä voltteja. Pivi tuntui paljon eteenpäin menevältä ja taipusammalta kuin viimeksi, syynä varmaan voltit koska viime tunnilla en niitä juurikaan tehnyt.

   Tein tunnilla ensimmäistä kertaa hevosen taivuttamista. Ja se suijui hyvin jota todella ihmettelin. Koska en edes ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Kumminkin tein työtä ja niinkuin opettaja käski. Tästä varmaan johtuu että joskus onnistuukin kun kuuntelee ja keskittyy siihen mitä tekee eikä vain mennä tukka  putkella eteenpäin. Kerrankin olin iloinen kun osasin jotain. Tämä tunti onnistui senkin takia paremmin, että ohjat sai olla pidemmällä enkä roikkunut ohjilla ja painanut hevosta suusta.


   Laukannostot tehtiin vain toiseen kiertoon, myönnän tämä on todella noloa mutta tuli ajatuskatkos enkä muista mihin suuntaan mennään oikeassa tai vasemmassa kierrossa. Laukannostot sujuivat hyvin ja heppa todella nosti laukan ja jatkoi laukkaa. Olin tällä tunnilla itsekkin apujen annon kanssa parempi kuin viimeksi. Sain myös pidettyä laukan yllä antamalla pohjetta. Pysyin myös hyvässä istunnassa enkä lähtenyt nojaamaan eteen laukkaa nostattaessa mitä yleensä teen. Viimeinen laukan nosto meni seuraavasti, juuri kun opettaja sanoi että tosi hyvä nosto niin siirryimme raviin ja nostimme uudestaan jonka jälkeen huusin: " sun ei pitäs sanoo mitää ku nostetaa laukka ku lössähtää aina". Sitten opettaja huusi: " no ei ilmeisesti". Alkoi hieman huvittaa kun aloin miettimään, että se on muuten mennyt aina niin.


   Laukkojen jälkeen siirryttiin raviin. Pilville jäi laukasta hieman virrat päälle ja annoin sen loppu tunnin mennä hieman vauhdikkaampaa ravia. Kylmän kelinkin takia oli ihan hyvä että antoi hepan vähän juosta. Muutenkin Pilvi ei jatkanut seuraavalle tunnille, mikä olisi varmasti tehnyt sen massiiviselle mahalle hyvää. Olin todella tyytyväinen tuntiin ja minun ja hevosen väliseen yhteistyöhön joka toimi hyvin. Loppu käynneillä taas pitkät ohjat ja heppa sai käppäillä taputusten ja kiitosten kera.





Kaikista kuvista iso kiitos ihanalle Jennille ♥


   Nyt tulee ratsastukseen vähäks aikaa taukoa, mutta tallille ajattelin joku päivä mennä. Jos kävisi kuvailemassa heppoja ja tallia ja tekisi teille postauksen. Seuraava postau luultavasti huomenna aiheena ahdistukseen helpotusta ja KOULU ! Nyt heips ♥


By: Elisabet ♥

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ratsastusta ja viikonloppua ♥

Hei ♥
Nyt kerron teille viikonlopustani. Perjantaina siis lähdin isille perheen ja kullan kanssa. Perjantaina kävimme äidin kanssa lenkillä ja otettiin Oiva koirasta kuvia jota en nyt tänne blogiin laita. Illalla katsoimme vain telkkaa ja menimme aika aikaisin nukkumaan, kun minä lähdin lauantaina aamupäivästä kaverin luokse ratsastamaan.

   Aamulla lähdin isin kanssa käymään lidlissä ja apteekissa. Olen ollut to lähtien kovassa köhässä, yskittää koko ajan, ja to-pe sattui joko keuhkoihin tai ylävatsalihaksiin. Kävimme apteekista ostamassa limaa- irroittavaa yskänlääkettä, sillä on vähän helpottanut mutta yläselkä on oikealta puolelta todella kipeä ja kummallisesti kipu alkaa iltaisin... Kuitenkin kauppa reissun jälkeen lähdin ajamaan kaverilleni Sumiaisiin. Oli kivaa nähdä häntä pitkästä aikaa. Syötimme hetken aikaa hänen uutta poniaan jonka jälkeen laitoimme ratsun Silkin valmiiksi . Tämän jälkeen siirryimme pellolle missä ratsastin ja kaverini kuvasi minua.

   Minähän en ole taidoiltani kovin osaava ratsastaja, koska olen aika puskatempoinen ihminen. Selässä istunta on minulla aika hukassa, selänpitäminen suorassa, käsien pito oikeassa kulmassa ja toisistaan tietyn matkan päässä pitäminen on ongelmallista. Lähden viemään painoani aika helposti ohjille ja jätän itseni niiden varaan jolloin nojaan eteenpäin. Joskus näytän myös aivan perunasäkiltä hevosen selässä. Kuitenkin tämän hevosen selässä oli helpompi olla suorassa ja oikeanlaisessa istunnassa kuin mitä pilvin selässä. Nyt kuitenkin kerron hieman mitä teimme tai mitä minä yritin tehdä.

   Menin siis pellolla. Olen todella arka kulmien kanssa en tiedä miksi mutta minua jostain syystä ahdistaa mennä käyntiä kovemmassa vauhdissa kulmia. Joten ravasin enimmäkseen suorilla. Hevosta sai ajaa aika paljon eteenpäin. Ja en jotenkin onnistunut siinä, minulle uudet hevoset tuottavat ongelmia eteen ajettavuuden kanssa. Tuntuu vaikka kuinka antaisin pohjetta ja käyttäisin ääntä se ei vain liiku eteenpäin. Hevonen alkoi kumminkin jossain vaiheessa olemaan enemmän hallussa ja silloin sain sen paremmin pienemmillä avuilla eteen.

   Käynti hänellä oli todella kevyttä ja eteenpäin menevää jos alku kankeutta ei lasketa. Ravissa oli helppo pysyä harjoitusravissa, olen jotenkin kyllästynyt kevyeenraviin kun sitä saa tunneilla mennä ihan tarpeeksi. Joskus on kivempia treena istumista satulassa kuin sieltä oikeassa kohdassa nousemista. Laukka oli todella pientä ja en saanut siitä kauheen reipasta, mutta se riitti meille. Ei sitä täysiä tarvitse aina mennäkkään. Laukassa oli todella helppo olla.

   En tehnyt mitään pohkeenväistöjä tai taka- ja etuosakäännöksiä koska saan niitä tehdä tunneilla. Haluisin vain humputella pellolla ravaten, siirtyen käyntiin ja takaisin raviin. Ja ottaen laukkoja. Menin satulalla ja myös ilman. Olen aina tykännyt enemmän mennä ilman satulaa kuin satulan kanssa, koska mielestäni se kehittää enemmän tasapainoa. Muutenkin jalkani ovat niin vinksallaan satulan kanssa eikä koskaan tunnu hyvältä jne. Tuntuu myös että saa paremman otteen hevoseen ilman satulaa kuin satulan kanssa.






Ja näin terveditään ylempiarvoista näkymätöntä ystävää ?



   Minua jotenkin aina huvittaa ratsastuksen jälkeen katsoa kuvia, koska sieltä löytyy joskus aika loistokkaita otoksia. Erityisesti ilmeiden kannalta. Ei sitä tajua hevosen selässä olessa kuinka hölmöillä ilmeillä siellä välillä mennään ja mistä siitä ilmeestä on edes kysymys. Yritänkö puhua hevoselle jotain todella viisasta vai saada sitä menemään eteenpäin, kuka tietää. Onpahan joskus jotain mille voi nauraa.











   Minulla on aina ollut suuria vaikeuksia laukannostossa, kun lähden nojaamaan eteen. En tiedä miksi teen sen, jotenkin se vain lähtee. Koko yläkehoni lähtee nojaamaan eteen ja istunta katoaa. Osaisiko joku teistä kertoa mistä tämä johtuu tai olisiko neuvoja miten tämän saisi hiottua pois, koska tämä häiritsee minua aika paljon enkä usko sen olevan hevosestakaan kovin mieluisaa. 










   Silkki oli tosiaan todella lempeä ja pirtsakka ikäisekseen. Enempää en teille tuosta ratsastamisesta kerro, kun eiköhän tuossa ollut kaikki. Lisää Silkistä ja kuvaajastani Nea: sta ja hänen kahdesta muusta kopottimesta saat luettua TÄÄLTÄ! Pienenä " mainostuksena " jonka lupasin Nealle tulee tässä. Nea siis kirjoitta blogia hänen ja hevostensa elämisestä, olemisesta ja touhuista. Mielenkiintoinen blogi jossa hyvä ja selkeä ulkoasua. Banneri on silmäänpistävä ja mielestäni jää mieleen. Hän kirjoittaa lyhyesti, mutta selkeästi. Ja ei aina tarvitse kirjoittaa pitkästi. Kuvia on riittävästi ja ne ovat mielestäni hyvi. Käykää lukemassa ! http://neajalore.blogspot.fi/ ISOT KIITOKSET MOLEMMILLE ♥ !

   UUTTA POSTAUSTA RATSASTUKSESTA TULEE KE-TO ☻
Silloin tosin Pilvistä !

Oiva lauantai iltana


   Tänään 21.9. kuvailtiin minua ja tietysti Oivaa. Oli kivan syksyinen fiilis kun puista on tippunut niin paljon lehtiä tielle, harmi ettei puissa ole niitä enää oikein. Käytiin isin tiellä nappailemas parit kuvat ja nämä oli mun mielestä parhaat otokset.




   Oivaa on nähty tässä blogissa jo moneen otteeseen ja syitä siihen riittä. Oiva on mun luotto, se kuuntelee, tukee omalla tavallaan, se rakastaa ihmistä jopa enemmän kuin ihminen sitä, se hölmöilee muttei tahallaan vaan siks ku se on osa sen luonnetta. Oiva on siis sekarotuinen, mutta suurin osa siinä on labraborinnoutajaa, muita rotuja en muista. Oiva on siitä ihan et se antaa pusuja ja " haleja ", se on mun päivien valo ja aina kun nään sen ja teen sen kanssa juttuja tuun paremmalle tuulelle. Se on myös siitä jotain niin parasta kun se hyväksyy mut ja kaikki sellaisena kun me ollaan. Se ei arvostele eikä syrji ketään. Se on vaan parasta !









 
   Alkuillasta kun oltiin tultu kotiin lähdettiin kullan kanssa lenkille. Huh se oli kyllä kivaa ei olla koskaan ennen käyty yhessä lenkillä, mut musta ainakin se oli tosi kivaa. Raikas ilma tekee ihmeitä ja piristää mieltäkin todella kummasti, tosin nyt väsyttää siihen malliin et pakko lähtee unille. Ps. Huomenna tälle ahdistuksen kierteelle tulee muutosta, koska aidon mennä kouluun ja tällä kertaa myös menen enkä vain meinaa mennä ! ☻
By: Elisabet ♥


::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }