maanantai 31. maaliskuuta 2014

Viikonloppu kuvina

Hei♥

   Ajattelin nyt tehdä teille kuluneesta viikonlopusta kuva painotteisen postauksen. Tietenkin myös pienimuotoista kirjoitusta jotta tiedättä mistä kuvat edes on. Enää 2vk ja on aika palata takaisin kouluun joten nautin jokaisesta vapaa-ajan hetkestä, vaikka kyllä tuota koulua jo odottaa. 6vk sitä ja sitten kesälomalle. Muutoksia on tullut suunnitelmiin, minunhan piti 7.7 astua asepalvelukseen.... Suureksi pettymyksekseni omien ongelmieni seurauksena en valmistaudukkaan ajallaan vaan vasta syksyllä, jonka vuoksi joudun siirtämään armeijan alkua 1/15 erään. Toivottavasti onnistuu ettei veny pidemmälle, koska sitä en halua.
    Mutta nyt itse asiaan. Viikonloppu meni taas nopeasti. Perjantaina teimme emme juuri mitään, pelailtiin ja oltiin vaan... Siitä ei siis oikeen mitään kuvattavaa eikä sanottavaa. Lauantaina lähdimme käymään Äidin mökillä (lapsuuden koti), kerkonkoskella. Saatte kuvia rakennuksista ja ne tosiaan ovat vanhoja. Taloon ei tule sähköjä eikä juoksevaa vettä. Ulkohuussi ja vedet kannetaan niin sisälle kuin saunaankin itse rannasta.
Mutta nyt niitä KUVIA ! 

   Kuvassa näette liiterin ja huussin. Vanhoja rakennuksia kuten varmaan kuvastakin huomaatte. Pienenä en uskaltanut mennä huussiin yksin pimeällä jos joku vaikka tulisi. Onneks on jo kasvanut eikä ole enää niin pelokas.

   Tässä kuvassa on vaja/ aitta joka sijaitsee liiterin lähellä. En tajunnut ottaa pihasta panoraama kuvaa jotta olisitte paremmin nähneet missä kaikki rakennukset sijaitsevat.


   Saunasta sai tällä kertaa kaikista onnistuneimman ja vanhanaikaisimman kuvan. Pilvetkin sopivat kuvaan hyvin. sauna on sisältä uusittu lauteilta. Saunassa on vielä kunnon vanhanaikainen vedenlämmitys tapa eli lämmin vesi lämmitetään muuripadassa. Saunaan on välillä todella rasittavaa kantaa vettä kun pitää kantaa niin paljon varsinkin jos saunojoita on paljon ja ranta ei ole ihan pihassa .
   Pihan mielestäni vieläkin ahdistavin ja pelottavin asia. Vanhanaikainen maa kellari. Tuon sisällä on pieni lattiaan tehty aukko josta laitetaan maan alle ämpäri mihin laitetaan ruuat jotka halutaan pitää kylmänä. Pienestä asti pelänny et joku tippuu siitä ja jää loukkuun. 



   Tässä itse mökki. Kuvat niin edestä kuin takaa. Mökkikin on vanha ja kyllä siitä jo vanhuuden merkit näkyy. Silti mitä vanhemmaksi olen tullut olen alkanut pitää sitä kiehtovana ja hienona. Tykkään iltaisin muiden jo nukkuessa istua kynttilän valossa ja kirjoittaa ajatelmia. Silloin se onnistuu todella helposti, koska on hiljaista ja rauhallista eikä sähköstä tietoakaan.



   Tässä panoraama kuvaa sisältä. Miettii että tuossa rakennuksessa on joskus asunut yli 10 ihmistä. Aika hurjaa kun miettii ennen aikaisia perheitä, kun nykyään on ihmeellistä jos perheessä on edes 4lasta. Pidän mökin tuvasta, kamarin seinät eivät niinkään ole minusta kivat, mutta sopivat ruskeaan puulattiaan. Mökin uudistus ei kuitenkin kuulostaisi kivalta, eikä kukaan niin tuskin ole tekemässäkään.


   Pehmoleluja ja nekin ovat vanhoja varsinkin tuo aasi. Nämä ovat olleet mökillä niin kauan kuin muistan. Tykkään myös mökin ikkunalaudoista ne ovat ihanat. Ja niihin sopii kynttilät.



   Lapsuus ajan leikki auto on ottanut hieman sammalta ja väritkin ovat haalistuneet. Silti siitä sai mielestäni siistin kuvan ja se sopii tuohon mökin seinustalle.

   Ihan meidän rannan vieressä on myös vanha majakka. Toki vielä toiminnassa. Kesällä kyllä meen siihen ottaa aurinkoo koska siihen paistaa aika hyvin.

   Majakan edessä on myös kiva käyä aina poseeraamassa, valkonen ja hieman epätasainen tausta on musta aika jees. Tässä siis pari kuvaa itsestäni. Tietenkin plussat kuvaajalle eli kullalle...




   Tää on jotenkin ollu mun lempi kuvauksen aihe aina. Tuo hammasharja on mökin ikkuna välissä, en tiiä miks se on siellä ja millo se on sinne laitettu mut siitä on kauaan.

   Tästä kivestä on muistoja myös kun olin pieni. Käytiin tätini ja hänen miehensä kanssa siinä kiipeilemässä ja istumassa. Sillon se oli vielä valtavan näköinen ja kokoinen, mutta nyt kun olen kasvanut on se jo aika normaalin kokoinen kivi.

   Otettiin siel kullan kaa pari kuvaa ja täs musta paras. Sain myös otettua siit pari kuvaa ja tää oli musta hienoin. Tietenkään en kysynyt sen lupaa laittaa näitä kuvia, mut ei sitä oo ennenkää haitannu ei se oo ainakaa mitää sanonu ettei sais julkasta.

   Näin myös tämmöisen karvaisen otuksen kun tultiin pois tuolta kiveltä. Söpö karvamato.



   Sitten oli aika syyä tietty makkaraa mikä mökille yleensä kuuluu. Näin myös kaupassa hieno uuen tölkin ni oli pakko saaha se keräilyyn. Sisällä olevan lonkeron maku ei niin viehättänyt oikein ketään. Maistaa voi toki, mutta itse en pystynyt juomaan edes koko tölkkiä kun oli niin pahan makusta.



   Kyllä rakastan kuvaamista ylikaiken. siksi siis kuvaaa kivestä jolla pentuna tuli leikittyä aika paljon. Oli pakko myös kuvata tommonen korsi ku oli niin siisti näköne ja kuvaan noita aika paljon.

   Piti kuvata hieman meijän koiraakin ja siitä sai taas söpön kuvan vaikka vähän pipi onki, mut ei pidä antaa ulkonäön pettää koska sisällä on puhdas ja kultainen sydän ja elämän halua täynnä oleva koira. Meidän rakas Tipsu ♥


   Halusin musta ja Saulistakin uusia kuvia ja tässä yks. Se on vaa samalla nii kultanen ja samalla en tiiä. Mä oon ongelmallinen ihminen ja siks välillä en vaa osaa luottaa vaikka ei oo mitään syytä olla luottamatta. Mutta en voi luonteelleni mitään.

   Illalla lähettiin vielä paikalliseen Viljokseen, koska tuli sellanen olo et nyt pitää päästä laulamaan. Tuntu taas nii mahtavalta olla selvinpäin ku kaikki muut tohelot oli kännissä. Sainpahan rentoutuu ja laulaa biisejä mitkä avaa mieltä enemmän ku puhuminen. Se on loppupeleis parempaa terapiaakin, kun puhuminen jollekkin.

   Sunnuntaina lähetiin käymää Isillä ja siellä sai taas nähdä lentävän koiran. Oiva oli aika innoissaan ku pääs juokseee ja vöyhöttää iha kunnolla. Sillä ainaki riittää energiaa ja vauhtia vaikka muille jakaa.


   Kevään merkkejä löytin pellolta. Tätä oon odottanu. Mahtavaa. Kesäsin koko pelto on täynnä noita.

  En tiiä miks, mut musta on kiva kuvata jäätä. Siitä saa jotenki ihan sika siistei kuvii. Ja sen muotoilu ja muodostuma on jotenkin aivan erikoista ja kaunista. Onneks paisto viel aurinko ni sai kirkkaita kuvia.


   Maisema kuvaa. Ja Oivan mielestä jää palikoita oli paljon kivempi jahdata ja viiä pitki jäätä ja syyä sitä. Oiva heitti myös rannassa peppu talviturki ku se vähä mulahti. Hölmö ku on eikä tajunnu et rannasta pettää.


   Käytiin kävelemässä metässä ja se oli aika kivaa pitkästä aikaa. Oivakin nautti. Se tosin enemmän tykkäs köpötellä rannassa ku pomppia kivillä mitä minä ja Sauli tehtii.

   Taas maisema kuvaa ja noi pilvet on vaa aina yhtä siistei. Jäästä löyty myös tämmöne siisti kuvauksen aihe.

   Tuosta on joskus tullu kiivettyä ainakin jos oikein muistan.
    Siinä oli viikonloppu kuvia. Mitäs piditte? Onko teillä postaus ideoita? Kuvaus ideoita? Jos on kertokaa ja ehdotelkaa toki. Teidän lukijoidenkin toiveet otetaan huomioon.
    Tää kuva tuli otettua kans meistä lauantaina ja nyt tosiaan tuli puol vuotta täyteen. Aika menee nopestii, tuntuu ku eile oltas tutustuttu tai ainki muistan sen kuin eilisen. En ois kyl puol vuotta sitte uskonu et just Saulista tulee mulle niin tärkee ja rakas. Et sen ulkokuoren alla on pohjimmiltaan ihana ja sydämmellinen ihminen. Vaikka välillä se ei mieti pätkääkään mitä se sanoo ja joskus se loukkaa ja satuttaa sen sanoilla todella pahasti, niin silti se on rakas. Koska kellä ei joskus ois huonoja päiviä? Mullakin on. Kukaan ei aina pysty olemaan kiltein ja ihanin ihminen maailmassa vaan välillä loukataan vaikkei sitä tarkoiteta. En sano että itse en koskaan ole loukannut tai sanonut pahasti. Tottakai olen. Ihminen ei ole täydellinen, meissä jokaisessa on virheitä. Se on vaan jokaisen valinta antaako mitäkin anteeks. Mutta niin Sauli vaan sopii mulle ja meidän tunne elämä on jotenkin yhtä. Paitsi erona se et se ei oo mustasukkane toisinkuin minä, välillä ehkä vähän liikaakiin. Mutta en voi sille mitään jos välitän ehkä mun vaan pitäis osata joistain asioista ja joissain asioissa tukkia turpani..Mut kiitos et jaksat mua silti, Rakastan sua ♥
   Mutta noin, siinä teille kuva painotteinen postaus ja hyvät viikon alut. Heipsan ♥

By: ELISH ♥













tiistai 25. maaliskuuta 2014

Ihmiselle ei aukaista kuin yksi uusi portti ja se on portti eteenpäin


Hei♥
   On ollut elämäni raskaimmat ja rankimmat viime päivät ja hetket. Tuntuu kuin jotain puuttuisi, kaikki tuntuu mitättömältä, raha ei merkiste, ei tavarat, ei oikeein mikään tunnu tarpeelliselta ja tärkeältä. Tunnen vain suuren tyhjyyden sisälläni, niinkuin sieltä puuttuisi jotain, tunteet? elämän ilo? kaikki? Tuntuu kuin kaikki olisi vain valunut minusta pois. Ja jäljelle jäänyt vain tyhjyys. Kukaan ei voi tietää mitä tunnen, miltä minusta tuntuu. Voin vain pyytää ihmisiä ymmärtämään, tuntuu vaan että joiltain sekin on liikaa pyydetty.
Ihminen,
ei aina tee oikeita,
valintoja,
ja päätöksiä,

valinnat,
ovat joskus,
todella vaikeita,
ja kivuliaita,
niiden kanssa,
voi olla vaikeea,
jatkaa eteenpäin,

mutta,
meillä ei ole muuta vaihtoehtoa,
kuin mennä,
eteenpäin.
By: ELISH (kopionti kielletty).
   Itse tein elämässäni suurimman ja vaikeimman ja väärimmän valinnan. Vaikka kuka sanoisi: '' teit oikein''. En itse todellakaan tunne niin, enkä edes halua tuntea niin. Haluaisin itkeä, mutta olen väsynyt siihen. Teen sitä aina, koko ajan. Miksi pahanolon ja surun käsitteleminen on niin vaikeaa? Yritän mennä eteenpäin, yritän nauraa, yritän hymyillä ja nauttia elämästä.. Ongelma on vain siinä etten tunne että minulla olisi oikeutta siihen. Ainakaan enää. 

Yes, i wanna feel something. Mutten tunne kuin tyhjää. Saatan tuntea surua ja kaipausta, mutta siihen se jää. En iloitse mistään, en asioista mistä iloistin vasta äsken. En iloitse kun syön, laulan, näen jotain kaunista vaikka vasta iloitsin niistä. Nyt olen apaattinen ja minusta tuntuu kylmältä. Kaikki asiat tuntuvat yhdetekevältä. En jaksa jos joku valittaa pienistä asioista kuten: '' tää on huono, tää on liian halpa''. En jaksa jos joku valittaa etttei sillä oo rahaa juua, sekö on elämän tärkein asia? No ehkä jollekkin on, minulle se on yhdetekevää saanko pääntäyteen ja sekaisin vaiko en. Tuntuu kuin kaikki ihmiset valittaisivat turhasta, että heillä ei ole mitään. Vaikka heillä on paljonkin kaikkea. Yritän nauttia, pienistäkin asioista mutta se ei ole helppoa kun tuntuu ettei elä ketään edes itseään varten, kun tuntuu ettei ole oikeutta iloon? Miksi saisin iloita jos olen tehnyt vääryttää, väärin?
      Sisäinen tyhjä tunne/ olo..Mistä se johtuu? Miksi sisällä ei ole mitään? Paitsi tyhjää.


   Kukaan ei sanonut, että tämä kaikki olisi helppoa. Päinvastoin on aina sanottu elämä on kovaa, rankkaa ja toisinaan todella todella raakaa. Välillä tuntuu kuin en kuuluisi tänne. En halua olla kylmä, tunteeton ja julma. Mutta onko ihminen mitään muuta? Mielestäni on jos vaan haluaa olla, ihminen osaa olla paljon muutakin. Ihminen osaa olla: lämmin, turvallinen, ihana, pehmeä, pieni, suloinen, kaunis, rohkea, viisas, uskollinen, vahva, sinnikäs, sisukas, ymmärtäväinen, lojaali ja kuuliainen. Me vain välillä unohdamme rakastaa ja alamme vihata sen sijaan. Miksi? Miksi muutamme kaiken hyvän pahaksi? Siksikö että pelkäämme vai olemma muuten vain tyhmiä ja teemme virheitä ja vääriä ratkaisuja?
 

   Tajusin kivusta, tuskasta, kaipuusta, surusta, vihasta itseään kohtaan ja ahdistuksesta sen, että vaikka olisi kuinka vaikeaa ja kuinka paha olla. Vaikka kuinka tuntuisi siltä ettei minulla ole oikeutta elää ja olla, nauttia elämästä ei minulla ole muuta vaihtoehtoa. Ihmisille annetaan jokaisen vastoinkäymisen jälkeen eteen vain yksi portti jonka takana on tie. Se tie ei vii taaksepäin vaan se vie eteenpäin. Asioista ei ole tarkoituskaan päästä yli hetkessä siihen tarvitaan aikaa. Kukin oman verran. Minä tulen tässä tilanteessa tarvitsemaan sitä paaljon, mutta sen takia elän hetkessä päivä kerrallaa. En mieti mitä huomenna tapahtuu, sen näkee huomenna.
   Nyt yritän mennä eteenpäin, sillä tavalla millä jaksan. En aido hymyillä jos ei tunnu siltä, en aio nauraa jos minua ei naurata, en aio iloita jos minusta tuntuu etten ole ansainnut sitä. Teen niin kuin tuntuu  parhaalta ja oikealta. Tästä lähin kuuntelen vain omaa sydäntä tuntui se musita kuinka itsekkäältä tahansa, mutta kun tekee suuren virheen muiden ihmisten takia eikä kuunnellut omaa sydäntä minkä takia katuu ja syvästi ei jää muuta vaihtoehtoa kuin alkaa kuunnella omaa sydäntä.  


   Nyt ei ole muuta iloista ja hyvää kerrottavaa muutakuin, että kulta muutti meille. Siinä teille kuvia miten huone muuttu. Tartten tota ihmistä nyt enemmän kun koskaan ketään. Se ei ehkä aika ymmärrä mua ihan 100% eikä oo tukena täysil, mut silti se on mun vieres ja jaksaa kattoo mua ja oli mun vieres mun elämän vaikeampana päivänä joten en voi muuta kun kiittä ja arvostaa sitä. Kiitos rakas ♥ Ja kiitos myös kaikille ystäville jotka on tukena ja kuuntelee ! 

Pikku rakkauspakkaukset  ♥

You will fly in my mind
and soul forever,

lennät minussa,
nyt ja aina,

elät sydämmessäni,
ikuisesti,

virheen suuren tein,
kun sinusta luovuin,

enkeli pieni,

olisi pitänyt,
kuunnella,
vain omaa sydäntä ..

By: ELISH ♥

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Here I am without you

Hei ♥
   Tämä postaus on omistettu 101% Pilville. Tää postaus kertoo teille siitä kuinka suuri voi olla rakkaus hevosta kohtaan. Kuvia on runsaasti ja kuvat on viime vuodelta.
   Paatelan Pilvi on Suomenhevos tamma syntynyt 30.6.2005 eli täyttää tänä vuonna 9vuotta. Nuori kaunokainen. Pilvin luonne kuvaus on minusta seuraava: omatahtoinen mutta myös kuuliainen, luotettava, helposti rakastettava, rasavilli, persoonallinen niinkuin kaikki hevoset ja sisukas. Ratsastaessa Pilvi on minulle ainakim haastava kun minulla ei taitoja hirveästi ole, hän vaatii selkeät avut, testaa ratsastajaa aika paljon(säikkyy, ottaa sivu askelia). Muuten hyvä ratsastaa ja minua opettaa enenmän kuin täysin osaava ja varma hevonen, selässä saa tehdä töitä.


   Pilvi vei sydämmeni heti ensi näkemästä kesälaitumella 2009, siitä meni aikaa ja sain ekan kerran ratsastaa hänellä viime vuonna talvella tammikuussa. Se oli toinen ratsastus kertani kolarin jälkeen. Hevonen tuntui aluksi erikoiselta ja vaikealta, mutta silti olin onneni kukkuloilla kun pääsin viimein hämen selkään. Kaikki tuossa eläimessä kiehtoi minua, sen katse, tuoksu, pehmeä karva, suloisen pienet kaviot ja askeleet, korvat joilla hän kuunteli, aivan kaikki.
   Tuo päivä oli elämäni onnellisin. Pian sain alkaa hoitamaan häntä ja liikuttamaan sillontällöin. Aloin tehdä talilla kovasti töitä ja viettää aikaa jotta voisin olla lähempänä häntä, jotta pystyin valvomaan ettei hänelle kävisi mitään. Vahdin joskus kun hän söi, ettei satu mitään. Jos minä ruokin hevoset varmistin varmaan sata kertaa tallin omistajalta: "onko näillä tarpeeksi heinää, eihän ole liikaa?" Olin täysin uppoutunut talliin sen hevosiin, ihmisiin ja erityisesti tuohon tyttöön.

   Sain Pilvistä turvaa, tukea vaikeisiin hetkiin, sydänystävän ja palavan rakkauden. Hän rentoutti minua erilailla kuin kukaan hevonen aiemmin, hän sai mut unohtaan kaiken pahan ja tuskan, hän sai mut uskaltamaan olemaan se mitä olen, hän teki musta vahvemman, varvemman ja sai mut jakaamaan ihan vaan omalla läsnäolollaan. Monesti joa jäin tai menin talille yksin eikä siellä ollut muita menin Pilvin luo ja kerroin mieltä painavat asiat itkien. Välillä tuntui niinkuin se olisi nähnyt että mulla on paha olo ja se katsoi minua silmiin.
   Tuo hevonen sai mut nauramaan ja hymyilemään aidosti. Se kun se edes katsoi mua sai mut hymyilee ja sisäisesti itkeen onnesta ja ilosta. En voinut edes käsittää miten yksi hevonen pystyi siihen mihin ei yksikään ihminen ole pystynyt.

   Pilvi oli ensimmäinen hevonen kenen kanssa pääsin yksin toimimaan ja ketä pääsin niin lähelle. Kukaan hevonen ennen häntä ei ollut päässyt niin lähelle ja kiinni sydäntäni kuin hän. Välillä tuntui kuin kukaan muu ei olisi ymmärtänyt minua niin paljon kuin hän. Välillä tuntui kuin hän olisi välittänyt ja vaistonnut minusta jtn mitä kukaan muu ei koskaan.

   Pilvi opetti minua lyhyessä ajassa todella paljon. Minä en ole paras ratsastamaan. Mutta ajattelenkin niin ettei ratsastuksesta ja hevosista voi koskaan oppia tarpeeksi. Arvostan suuresti ja kiitän myös eräitä ihmisiä: tallin omistajaa joka jaksoi kuunnella ja joka ei päästänyt minua helpoimmalla, opetti hevosista huolehtimisen ja opetti minua Pilvin kanssa eikä antanut minun vaipua itsesääliin. Toiseksi haluan kiittää Jenniä joka jaksoi kuunnella aivan kaikki mitä multa ikinä suusta tuli, joka jakso opettaa mua nostaan laukkaa ja piti mut kasassa. Kiitokset myös J melkein samoista syistä ja kun opetit mua kuunteleen hevosta. Kiitokset myös M kun kerroit mulle Pilvistä ja sen oikuista ja siitä kuinka sitä käsitellään, mä en alussa jotenkin osannut/uskaltanut/halunnut tutustua suhun koska myönnän olin ehkä kateellinen siitä mitä sä osasit. Onneksi tutustuin enkä jäänyt kateelliseen elämään. Ilman teitä neljää mä en ois päässy ton hevosen kaa niin pitkälle enkä elämässä ylipäätään kiitos ♥

   Pilvi vaati multa paljon, paljon keskittymistä, paljon sisua, paljon voimaa ja tahtoa. Hän opetti mulle että on tehtävä töitä voidakseen oppia ja saavuttaa jotain. Hän opetti kuinka joskus on vain luotettava johonkin ja minä luotin häneen. Vaikka kerran kaaduttiin, pukkeja tuli laukan nostossa, säikähdyksen takia sivu hyppyjä äkkinäisiä kiihdytyksiä tai mitä tahansa tuo hevonen tekikään luotin häneen. Enemmän kuin kehenkään koskaan. Pilvi opetti minulle kuinka hevosiin pystyy luottamaan enemmän, paremmin ja helpommin kuin ihmisiin. Hevonen ei syrji sinua, puhu seläntakana pahaa, satuta tarkoituksella tai hylkää ellei sen ole aika lähteä. Hevonen on puhtaampi sielu ja luotettavampi ja aidompi kun mitä ihminen pystyy koskaan olemaan.
   Hevoset opettavat minulle jtn sellaista mitä ihminen ei pysty koskaan. Se opettaa luottamaan, se opettaa aidon rakkauden ja huolehtimisen ja välittämisen. Hevonen on eläin minkä kaltaista sielua tämä maa ei tule koskaan kantamaan.

   Pilvi kertoi minulle ettei se ole pelkkää ratsastusta, se ei ole vaan istumista selästä. Se on paljon enemmän. Se on suurta vastuuta, huolenpitoa, välittämistä ja rakkautta. Vastuu mikä tulee hevosen hoitamisesta, ruokinnasta, kunnossa pidosta, karsinoiden puhtaana pidosta joka on hevosen oma alue sen oma lepo paikka, on aivan suunnaton. Sen tajusi itsekkin vasta kun niistä alkoi tosissaan pitää huolen, jäit iltaisin yksin ruokkimaan hevoset, sammuttamaan valot, sammuttamaan vesihanan ja laittaa ovet lukkoon. Monet kerrat pyöräillessä kotiin käännyin takaisin varmistamaan: jäiväthän ne syömään normaalisti, tulihan hana kiinni, valot pois päältä ja ovi lukkoon. Noiden eläinten hyvinvoinnista kasvoi minulle vastuu ja pakkomielle. Illat mietin kotona eihän niille satu yöllä mitään. Olin iloinen kun oli jotkut keistä kantaa vastuu seuraavaan aamun asti. Joinain aamuina saatoin mennä myöhemmin kouluun koska halusin mennä tekemään aamutallin, myönnän valehdelleeni tallin omistajalle ettei jonain päivänä ollut koulua että pääsin tallille hevosten luo ja niiden avuksi. He olivat tärkeintä ja kaikki mitä minulla oli.


   Halusin ratsastaa paljon että oppisin. Jotta oppisin pitämään jalat oikein, kädet kevyenä, selän suorassa, istunta oikeassa kohdassa satulaa. Ennen kaikkea halusin oppia ratsastamaan Pilviä paremmin. En koskaan saanut häntä koottua. Itse näytin välillä aivan perunasäkiltä kun istuin selässä. Selkä ei tahtonut pysyä suorassa vaan olin monesti etunojassa selkä kaarella. Kädet painoivat hevosta suuhun lyhyen ohjien pidon vuoksi. Jälkeenpäin kun miettii mitä kaikkea tuo viaton eläin joutuikaan taidottomuuteni takia kokemaan.
 
   Tasapainoni ei ollut mitenkään ykkösluokkaista mutta kehittyi aikanaan. Pilvin selkä oli pehmeä ja ihanasti muotoutunut minkä takia rakastin mennä ilman satulaa. Aina kun siihen oli mahdollisuus menin ilman. Se kehitti tasapainoani ja jalkani eivät olleet niin jännittyneet. Välillä tuntui kuin Pilvikin olisi pitänyt siitä enemmän.

   Tuntien jälkeen minulla oli tapana jonkin aikaa roikkua tytön kaulalla halauksien ja pusujen kera. Se rentoutti minua enemmän kuin uskottekaan. Rakastin tuon hevosen hajua ja karvan pehmeyttä. Hän oli kuin suuri ruskea halinalle jota teki mieli vain halia ja paijata.

   Kuvista jo huomaa kuinka istuntani ei ollut paras mahdollinen. Käden vääria liikaa painamassa ka vetämässä hevosen suuta. Jalan miten sattuun kantapäät liian alhaalla. Mutta virheistä oppii eikä kukaan ole täydellinen. Aina voi oppia jtn uutta ja niin aidon tehdä.



   Pilvi on musta kaunein koskaan näkemäni hevonen. En osaa selittää mikä hänestä minun silmissä tekee niin kauniin. Onko se kiiltävät timantti silmät, pehmeän kaunis karva, hupsut korvat, silkin sileä ja pehmeä turpa, pienet kaviot, pallomasu vai koko hevonen. En tiedä, en vain osaa selittää jtn noin kaunista ja ainutlaatuista.

   Hevosen silmät on aina kiehtonu mua. Ne vaan on tiedättehän sielun peili ja tie sydämmeen. Niitä katsoessa löytää rauhan, tuntee rauhan ja on rauhassa. Ne on yksi kaunein osa hevosessa.

   Pilvin kanssa koin ja elin elämäni parasta aikaa. Unohdin kaiken pahan elämässäni ja keskityin vain onneen ja aitoon rakkauteen. Nykyään katsom haikein katsein kuvia tytöstä ja meidän hetkistä. Hylkäsin hänet kesällä syytä en halua kertoa mutta kadun ja syvästi. En koskaan tule saamaan takaisin niitä hetkiä ja sitä yhteistä aikaa tuon tytön kanssa mitä meillä joskus oli. Tallilla on nykyään toiset jotka tekevät sen mitä minä tein. Pilvi on paljon tunneilla minkä vuoksi liikutustakaan ei tarvita. Tyydyn siis siihen että käyn tallilla sillon tällöin katsomassa ja silittämässä ja tunneilla millon Pilvi on minulle laitettu.

   Kiitän tuota tyttöä kaikesta mitä se minulle opetti ja miten se sai mut jaksamaan ja pysymään kasassa. Rakkautta suurinta mitä ihmisitä ei saa, ilman että jossain vaiheessa sattuu. Elämäni kaunein, ihanin ja kestävin rakkaus tarina on minun ja Pilvin tarina, kiitos kulta sain sulta kauneimmat muistot ja sait multa ikuisen paikan mun sydämmessä ♥
By: ELISH ♥
::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }