keskiviikko 19. helmikuuta 2014

I say, stop bullying



Hei ♥
   Ensiksi pyydän anteeksi huonolaatuista ääntä, biisi on ilmeisesti liian uusi tän blogin youtuben hakuun. Mutta nyt teen teille postauksen joka on mullekkin aika henkilökohtainen ja raskas. Mutta olen niin tätä asiaa vastaan että haluan vihoviimein tehdä teille siitä postauksen. Nimittäin kiusaamisesta, niin koulu kuin muustakin kiusaamisesta. Aihe on nyt ollut todella paljon puhuttu ja uutisoitu, mutta siltikään asioihin ei mielestäni puututa tarpeeksi.
   Ensinnäkin minua huvittaa, että lapsia kehotetaan kertomaan kiusaamisesta opettajille.. Mutta kun lapset kertovat heille mitä he tekevät: vähättelevät kaiken, eivät usko sanovat: '' keksit kaiken, kuvittelet kaiken''. tai he eivät ole itse huomanneet asiaa. Kuka on sanonut, että kiusaaminen jotenkin näkyisi ja varsinkin kun kiusaajat eivät yleensä kiusaa niin että opettajan silmä kantaisi sinne asti. He tekevät sitä koulumatkoilla, välitunneilla, luokassa ja niin piilosti ettei sitä aina voi nähdä. Mutta minusta on silti todella väärin että opettajavat eivät usko vaan uskottelevat lapselle tai nuorelle: '' kuvittelet kaiken''. Mmm hienoa tehdään kaikista vainoharhaisia ja lisätään vaan viattomien pahaa oloa.
   On varmaan helppo kiusata kun ei tiedä kuin nimen. Tiedättekö mitään muuta? Näette ihmisessä vain ulkokuoren muttette pintaa syvemmälle. Teksti on osuva: '' You know my name. NOT MY STORY. Kysyisinkin miksi kiusaatte kun ette tiedä mitä koemme sisällämme. Mietittekö koskaan kuinka tuohon viattomaan sattuu kun haukutte, potkitte, lyötte päähä, kuiskitte vieressä ? Alkaa näyttää siltä että ette tiedä.

   Monet kokevat kiusaamisen väkivaltana. Tullaan isolla porukalla yhtävastaan. Potkitaan, tönitään, lyödään ja syletään päälle. Se että rikotte ihmistä ulkoisesti rikotte samalla myös sisäiseti. Ei ihminen ole luotu kestämään mitä vaan. Ei ihmisen ole tarkoitus kestää mitä vaan. On sitten kiva mennä kotiin mustelmilla ja vanhemmat kysyy: '' mitä sulle on tapahtunut? '' Etkä uskalla kertoa totuuttaa vaan valehtelet: '' kaaduin portaissa, kaaduin pyörällä, kaaduin mopolla yms''. Vanhemmat joko uskovat tai eivät.

   Kiusaaminen aiheuttaa moniin syviä arpia jotka eivät välttämättä tule samantien vaan jälkikäteen. Monet purkavat pahaa oloa itseensä, viiltävät, raapivat ja peittävät jälkensä. Pidetään käden hihoissa tai seläntakana ja uskotellaan muille: '' kaikki on hyvin''. Lupaillaan ihmisille että emme tee sitä enää. Huomaamme ajautuvamme taas itsetuhoon ja teemme sen yhä uudelleen ja uudelleen. Meitä saatetaan kiusata tämänkin takia. Mietimme : '' eikö tämä lopu koskaan''. Tuntuu siltä jos kiusaajat saisivat puolet kivuistamme ja arvistamme he eivät kestäisi niistäkään puolia. Vaikka me olemme taistelleet ja kestäneet kaiken.

   Tiedättekö miltä tuntuu kun kuulee: '' se ei tykkää susta''. Mut hmm eihän se edes tunne mua. Miksi se silti kiusaa mua? Tulee monen päähän tämä kysymys mutta missä vastaus sitä kun ei näy. Minusta on väärin kun ihmiset sanoo: '' en haluu tutustuuu tohon, se on varmaa tyhmä, ärsyttävä ja se on kyl rumaki''. Mikä oikeus kellään on haukkua ketään tai miksi luodaan ennakkoluuloja ihmisestä ketä ei edes tunne. Sitten puhutaan muille niinku tunnettas se ihminen.

   On lapsi keinussa. Yksin keinuen hän keinuu, yrittää hypätä valoon. Toivoen että jossain olisi paremmin. Katsoo viereiseen keinuun mutta se on tyhjä. Kukaan ei tule kanssain keinumaan. Miettien: '' miksi, mikä mussa on vikana, oonko erilainen, oonko huono, enkö ole tarpeeksi hyvä? '' Musta kenenkään ei edes tarvitsisi miettiä enkö ole tarpeeksi hyvä. Jokainen on hyvä sellaisena kuin on, muut kulkee vaan laput silmillä eivätkä näe sitä kauneutta mikä ihmisen sisällä on ja elää. Voisitteko siis ottaa ne laput pois silmist et näkisitte jotain ?
   Who are you to judge? Tuomitset, mutta kertoisitko mistä? Millä oikeudella kukaan sanoo: '' sulla on rumat vaatteet, sul ei oo tyylitajuu, oot laiha, oot läski, oot huora, oot playeri, oot hullu, oot outo''. Sanotte niin vaan siksi koska ihminen ei ole niinkuin sinä/ te vaan hän on rohkea ja on oma itsensä. Voisitteko välillä vaikka kehua sen sijaan että haukutte, pilkkaatte, herjaatte ja tuomitsetta.
   Ihmiset tuomitsee toiset nykyään pelkän ulkonäön perusteella ja se ei minusta eikä varmaan monesta muustakaan ole oikein. Ette nää enempää kuin ulkokuoren vaikka sisällä voi olla pelokas ja yksinäinen lapsi/ nuori.

   Sitten nuoret lisää nettiin kuvia missä on kädet, jalat ja jokapaikka auki. Sitten tullaan kommaan: '' säälittävää, teini angst, lapsellista, huomionhakua ja huora''. Voisitteko joskus laskea 10 ja miettiä pienissä päissänne miksi tuo nuori julkaisee kuvat, miksi hän ylipäätään satuttaa itseään? Voisitte miettiä näitä asioita ennenkö kommentoitte kaikkea typerää ja sairasta. On itsetuhoinen nuori ja pahimmillaan kommaatta: '' tapa ittes huoranpenikka''. Tai jotain muuta yhtä sairasta. Näette kuvista jo varmaan, että on valmiiksi paha olo. Miksi sitten lisäätte sitä? Jos ihmisellä on hyvä olla ja kaikki hyvin ei hän viillä itseään verille ja meinaa kuolla verenhukkaan. Joten voisitte olla sen verran aikuismaisia että lopetatte kommentoimisen jos teillä ei ole mitään järkevää sanottavaa.

   En rupea itse haukkumaan ketään luuseriksi, mutta kuvan teksi on kyllä osuva. Jos on viisas osaa pitää sen naamansa kiinni ja kädet ja jalat kurissa. Kenelläkään ei ole oikeutta kajota toisiin ilman lupaa tai haukkua toista ja sen avulla musertaa heidän itseluottamuksensa. Tiedättekö kuinka moni teidän haukkujen jälkeen itkee itsensä uneen kotona? Ette taida tietää. Nautitteko siitä kun saatte sano toiselle taas: '' oot ruma''. Onko teistä kivaa jättää toinen ulkopuoliseksi ja ulos kaikista leikeistä ja peleistä? Saatteko tästä kaikesta jotain nautintoa ja kiksejä, jos saatte toivoisin että haette itsellenne apua mahdollisimman nopeasti.

   Istuu yksin kotona hokien itselleen: '' mikä mussa on vikana, miksen kelpaa niille''. Monet kysymykset valtaavat pään: '' pitääkö mun muuttua, pitääkö mun olla joku muu, pitäskö mun olla kauniimpi, pitäskö mun harrastaa jotain suosittuu lajii, pitäskä mun olla parempi koulus ku arvosanat on vaan 8, pitäskö munki ollaa niinkuin ne et ne ottais mut niitte juttuihin mukaan''. Nämä loputtomat kysymykset valtaavat päät. Monesti miettii: '' pitäskö alkaa lintsaa koulusta? enmä voi porukat alkais epäillä jotain, miksei kukaan usko mua?'' Kiusaaminen ei aiheuta haittaa, kipua ja tuskaa vain sinä hetkenä kun kiusataan. Vaan kiusatut miettivät illat kotonaan asioita, pelkäävät mennä kouluun, saavat traumoja ja muuttuvat ihmisenä joka vahvaksi tai entistäkin heikommaksi.

   Seläntakana puhuminen ei tunnu kenestäkään mukavalle. Ei ole kivaa kun ihmiset vieressä kuiskii ja osottelee sinua. Mietit vain: '' mitä taas, mitä nyt teen väärin, oonko taas ruma, onko mun vaatteet taas hirveitä''. Ihmiset tuijottavat sinua päästä varpaisiin ja sinä olet yksin. Et voi puhua kellekkään, ei ole ketään kehen turvautua. Välillä jopa mietit: '' pitäisikö minunkin olla kuin he, kiusata, että saisin ystäviä?'' Monesti ihmiset eivät edes tajua kuinka paljon sattuu kun kuullaan että ollaan puhuttu seläntakana pahaa tai kuiskitaan vieressä. Se aiheuttaa lapselle ja nuorelle ahdistusta ja heidän on vaikea luottaa ihmisiin.


   Lopeta kiusaaminen, jokainen pystyy olemaan kiusaamatta. Kiusaaminen on sairainta ja kylmintä mitä tiedän. Välillä mieitin onko ihmisillä jotka kiusaa tunteita ollenkaan. Kun toisaalta miettii: '' onko heillä hyvä olla''. Mikä saa ihmisen kiusaamaan? Tämä suuri kysymys mikä meidän mielessämme on, mutta missä vastaus?

   Kenenkään keho ei ole ansainnut arpia, ruhjeita, mustelmia ja mitään muutakaan pahaa. Tuhoamme kehoamme lisää koska pidämme sitä rumana, kiitos niiden jotak jokapäivä antavat meidän luulla niin. Toivomme että jossain olisi joku joka sanoisi: '' olet kaunis, olet nätti, olet ainutlaatuinen ja komea''.


    Kaikki ovat kauniita, maailmassa ei ole rumia ihmisiä. Kaikki ovat kauniita ja hienoja omalla tavallaan. Elkää siis sanoko kellekkään: '' olet ruma''. Se sattuu, enemmän kuin uskottekaan. Kaikkien pitäisi jokapäivä saada yksi kehu ja minä annan sen teille tässä: '' Olette kaikki ihania ja kauniita, sillä ei ole väliä oletko minkä kokoinen, pituinen, minkä väriset hiukset sinulla on, minkä näköinen olet olet silti kaunis ja ihana. Muistakaa se ja hokekaa itsellenne joka päivä peilin edessä: '' olet kaunis''. Etsikää itsestänne kaikki asiat mitä voitte kehua kun menette peilin eteen. Tiedän se ei ole helppoa, mutta yrittäkää. Luottakaa itseenne niinkuin minä teihin kaikkiin, uskon ja tiedän että pärjäätte ! Näytetään kaikki kiusaajille että olemme rautaa ja etteivät he saa meitä polkea kasaan vaan me nousemme aina. '' Elä leveile sillä ettet ole koskaan kaatunut, vaan leveile sillä että olet joka kerta noussut ylös '' .

   Muistakaa pysyä vahvoina, elkää antako kenenkään musertaa  ja tuhota teitä. Näyttäkää heille että olette iloisia siitä mitä olette. Kiusaajia ärsyttää eniten se, jos he eivät onnistu tuhoamaan meitä. Joten näytetään me heille ettei meitä nujerreta niin vain !

   Tähän ennen loppua haluan kertoa teille tarinan:
   Hän oli vasta 4luokan puolivälissä kun muutti toiselle paikkakunnalle. Isompaan kouluun, uusi koti, uusi koulu ja uudet ystävät. Niinhän ainakin luuli. Surun murtamana hän muutti pois tutulta paikkakunnalta jossa hänellä oli hyvä ystävä aivan kuin sisko. He lupasivat toisilleen etteivät unohda toisiaan koskaan ja pitävät aina yhteyttä.
   Hän saapui uuteen kouluun, häntä jännitti ja pelotti. Uusi luokka, uudet ihmiset paljon uusia kasvoja. Aluksi kaikki meni hyvin, hän sai ystäviä ja hän oli iloinen. Tykkäsi uudesta paikkakunnasta ja ihmisistä. Kunnes helvetti sai alkunsa. Luokan yksi ihminen alkoi kiusaamaan häntä. Hän katsoi pitkään ja ilkeästi. Arvosteli ja syrji. Ratsastuksesta ja hevosista hän sai hyvän aiheen piikitellä: '' oot se talutusratsastaja''. Lapsi alkoi uskoa ettei osaa ratsastaa, ettei hänestä ole mihinkään. Asiat muuttuivat nopeaan, lapsi alkoi pelkäämään koko koulua, kaikkia niitä lapsia ja ihmisiä joita koulussa oli. Vuosi meni nopeaan ja hän muuttui heikommaksi ja pelokkaammaksi. Pari viikkoa ennekuin hän muutti taas sanoi yksi ystävä: '' joko sä kerrot opella, tai mä... ton on loputtava''. Lapsi päätti jättää kortit hänelle, koska ei hänellä ollut rohkeutta mennä puhumaan opelle. Tuli päivä koulussa, kun ope pyysi häntä jäämään luokkaan. Ope oli kuullut asiasta ja puhunut kiusaajalle. Lapsesta tuntui kun hän ei olisi uskonut koko asiaa minkä oli kuulluut. Lapsen mennessä ulos oli kiusaaja siellä ja pyysi anteeksi: '' anteeksi, enhän mä tosissaan.. tuu tänne ei sun mua tarvii pelätä''. Asiat loppuivat sillä paikalla hyvin, lapsen äitille opettaja ei tosin koskaan soittanut tai ilmoittanut mistään mitä oli kuullut. Lapsi kertoi myöhemmin äidilleen ja tämä ei tykännyt opettajan tavasta toimia. Koska hänelle olisi kuulunut mitä lapselleen koulussa tehdään.
   Lapsi muuttaa uuten paikkaan. Takaisin isälleen. Koko perhe taas yhdessä. Paikkakunnnan koulu oli pienempi ja tuntui kivemmalta. Hän istui rannassa miettien: '' onneksi pääsen uuteen ja pienempään kouluun siellä minua ei varmaan kiusata ja saan uusia ystäviä''. Kaikki muuttui kuitenkin nopeasti. Aluksi lapsi oli siisti ja uusi tuttavuus kaikille ja kaikki ottivat hänet juttuihin mukaan. Vanhat arvet kuitenkin saivat lapsen ujoksi ja hiljaiseksi mikä olikin oiva syy alkaa kiusaamaan. Kiusaaminen oli pahempaa kuin edellisessä koulussa. Aluksi kiusaajia oli vain pari, mutta viikko viikoilta ne lisääntyivät ja kohta niitä olikin melkein koko koulu. Melkein jokaiselta luokalta jokua kiusasi. Ehkä 1-2lk eivät mut 3lk ylöspäin aina oli joku haukkumassa, heittämässä lumipalloja päähän sun muuta. Lapsi jäi ulkopuoliseksi jatkuvasti, eka hänet otettiin mukaan leikkeihin ja peleihin ja toisinaan ei. Lapsi sai ystäviä jotka hyväksyivät hänet sellaisena kuin hän on, mutta hän ei uskaltanut eikä jatkanut ystävyyttää koska häntä kiusattiin siitäkin.
   Lapsi leikki paljon poikien kanssa mistä kiusaajat saivat idean: '' jakorasia''. Se sattui lapseen hän mietti: '' miksi haukutaan sellaiseksi mitä en ole, miksi haukutaan kun minulla kerrankin on ystäviä, miksen saa olla poikien kanssa?'' Koulussa oli sijaisopettaja kenen kanssa lapsi ei tullut toimeen, lapsi seisoo välitunnit yksin nurkassa oli pakkasta tai ei. Eräänä välituntina tuo mies tulee puhumaan hänellä ja siitä kiusaajat keksivät taas: '' sillä on suhde sen kanssa''. Se sattui lapseen enemmän kuin mikään aikaisemmista.
   Talvisena päivänä, muut olivat käyneet heittämässä lasta lumipalloilla, sitten tuli lapsi 4lk ja heittä häntä kovalla lumipallolla päähän. Lapsella meni hermo ja hän kaatoi tuon 4lk maahan ja potkaisi mahaan. Sen jälkeen häntä ei heitelty palloilla mutta kiusaajat juorusivat koko koululle: '' lastenhakkaaja''. Opettajat varmaan kuulivat asiasta mutta eivät koskaan sanoneet lapselle mitään. Lapsi oli tästä hämillään.
    Koulun opettajat eivät koskaan huomanneet että lasta kiusataan, he miettivät aina vain miksi hän on yksin nurkassa .Nurkka oli tuon lapsen turvapaikka, jossa hän luuli saavansa olla rauhassa. Mutta miksei hän saanut olla sielläkää? Minne hän menikin, löysivät kiusaajat aina hänet ja iskivät. Opiskelu meni huonosti koska kiusaamista tapahtui jokapaikassa: luokassa, ruokalassa, liikkasalissa ja välitunneilla. Se oli raskainta mitä lapsi on koskaan kokenut. Missä apu? Miksei kukaan huomaa? Miksei kukaan auta?
   Hän alkoi löytää netistä ihmisiä ja ystäviä. He tukivat häntä ja kuuntelivat. Lapsi jaksoi koulupäivät sen takia että odotti pääsyä kotiin koneelle. Kiusaaminen loppui vasta kun lapsi löysi ihmisen joka välitti hänestä ja tuki häntä. Mutta arvet ja huonon itsetunnon se jätti pitkäksi ajaksi, eikä siitä pääse koskaan 100% yli.
   Pyydänkin että mietitte 101 kertaa ennen kuin alatte musertamaan ihmistä, joka ei edes pysty itse puolustautumaan. Toivon myös että te ketkä olette joskus kiusanneet olisitte nyt aikuistuneet ja oppineet teoistanne jotain. Isot halit ja tsempit teille ketkä taistelette tämän asian kanssa ! ♥

   I say no to bullying. STOP BULLYING NOW !

By: ELISH ♥

hair year


Hei ♥
   Nyt ei oo hirveesti päivissä ollu erikoisempaa kirjotettavaa joten en niistä teille ala raapustaa ja pälisee vaan teen teille postauksen hiustenvärjäyksestä. Tää on mulle jotenki nii arkipäiväne asia et haluun nyt jakaa tän teiän kaa. Tunnetustihan naisilla on vaikeus päättää millaset hiukset ne haluaa, tai millaset ne pitää. Itse olen nyt tullut siihen lopputulokseen kaikkien väriläträyksien jälkeen et blondit ja alta mustat on se mun juttu ja ne kuuluu muhun. En haluu enää pilata mun hiuksia jatkuvalla värjäys rumballa mitä olen harrastanu jos reilu 5v. Kuvia ette saa kun vain vuoden ajalta kuinka olen pitänyt hiusvärejä 1-2kk päässä ja taas muuttanu jotenkin.
   Ylin kuva on kesältä 2013. Tuota ennen minulla oli pitemmän huonokuntoiset vaaleanoranssinkusenkeltasen sekoitus hiukset kiitos kaikkien musta, brunette vaalennus rumbailun jälkeen. Hiuksista tosiaan lähti aika moinen määrä pituutta ja kakshaaraista hamppua. Niistä ois varmaa voinu jo tupakan käärästä ku olivat niin heikossa hapessa. 


   Kesän lopussa pelkkä blondi ei säväyttänyt enää silmääni joten lisäsin alle tutun ja turvallisen mustan. Ne kaventaa kivasti kasvoja ja tuo hiuksiin uutta sävyä josta itse pidän. Silmät korostuu meikkejän kanssa paremmmin. Myös mustat alta katsoin siksi paremmaksi etten näyttäisi niin pennulta ilman meikkiä kuin pelkillä blondeilla.
   Syksyn tullen sitten taas tuli haluttua muuttaa ilmettä ja tein sen pienellä muutoksella vaalentamalla alahiukset ja niistä tuli ruskeat. Tämä sen takia että tuo musta alkoi tuntua hieman synkältä. Tämä on tätä jatkuvaa mielen vaihtelua siitä pitääkö yksiväriset vai kaksiväriset hiukset. Hiukset ovat olleen milloin: blondi- punaiset, blondi- liilat, blondi- mustat ja blondi-brunet. En sitten tiedä tähän syytä mistä se johtuu ettei mikään miellytä silmää pitkään. Kait sitä joskus oppiii...
   Syksy meni pitemmälle ja halusin kokeilla jotain mitä olen kokeillut viimeksi 4lk... Tätä voi sanoa joko suureksi virheeksi tai rohkeaksi vedoksi jonka viimein uskalsin toteuttaa. Eli vedin pään punaseks. Tästä koitui olevan todella paljon hommaa, että ne pysyivät punaisina. Piti ostaa colormaskia ja sävytettä mutta siltikään ei miellyttänyt silmää kun toiset kohdat hiuksista olivat kirkkaanpunaiset ja toiset hieman haalemmat. Joten päätin vetää päälle liilanruskea jonkun Liven uuden rock värin. Ne hiukset olivat hetken aikaa todella kivat ( kuvaa ei nyt ole ), mutta kyllästyin niihinkin. Tein taas sen minkä aina jos mul on muun väriset hiukset kuin blondit eli menen ja katson vanhoja kuvia missä on blondit hiukset ja sitten haluan ne takas ja eikun taas hiukset vaalennusrääkkäykseen.

    Yllättävän nopeasti noista punaisista sain sitten blondit. Ei mennyt kun 4-5värinpoistoo, yhden kerran vaalennusaine ja sitten vain hopeashampoota ja paljon hoito aineita ettei menny hampuks. Vähän aikaa olin pelkillä blondeilla sitten tietysti 2pv sittten halusin taas alta mustat ja nyt sitten olen periaatteessa palannut ajassa taaksepäin ja olen taas blondi-musta . Mun neuvo ja opetus on vaan se et pitäkää hiuksistanne huolta ja kiinni älkääkä rääkätkö niitä niinkuin minä koska sitten itkettää kun puolet hiuksista on valunu pois kaikkien rankkojen blontausten jälkeen. Enkä nyt tiedä onko hirveen hamppumaiset tai katkelleet hiukset hienon näköiset. Itse päätin lopettaa tän väriläträykse ennenkö on liian myöhästä. Nyt hoidan hiuksia hoitoaineilla ja ostan colormaskit ja sävytteet joilla pidän värit yllä ilman että värjään ku tulee 1cm pitkä juurikasvu.


http://weheartit.com/search/entries?utf8=%E2%9C%93&ac=0&query=blonde%20long%20hair&commit=
    Nyt vaan odotan et mun hiukset kasvaa ja ottaa oman paksuutensa takas sit oon tyytyväinen !

By: ELISH ♥









maanantai 17. helmikuuta 2014

Ärsyttävät asiat Facebookissa




Hei ♥


   Nyt on pakko tehä teille tälläne erikoinen ja erilainen postaus nimittäin Facebookista. Mä oon jo pitkään pistäny mielee mitkä asiat siellä ärsyttää ihan suunnattoman paljon. Voin myös myöntää että olen saattanut joihinkin näistä asioista itsekkin sortua. Mutta tässä teille Top 10:

Top10+1 asiat jotka ärsyttää fb:ssä :
1. Tilapäivitys joka pv useaan kertaan asioista jotka ei välttämättä edes kuulu kaikille.
2. Lisätään kaveriksi vaikkei olla ikinä nähty saatika puhuttu.
3. Tykkäysnappia naputetaa vaikkei edes oikeasti tykätä :o ..
4. Tilapäivitykset: '' missä kaikki? , tylsää, kyytiä paikasta A paikaan B yms ?''.
5. Kommataan kuviin kaikkea mitä ei edes tarkoiteta.
6. Jos niin ja niin monta tykkää tästä teen sitä tätä ja tuota- ( Myönnän sortuneeni: pidän karkkilakkoa niin monta pv kun tästä on tykkääjiä ).
7. Jos on lätkä tai jalkapallo pelit tv ei niitä tarvii ite ees kattoo ku koko fb seinä täynnä riippuen tuloksesta: '' voi paska, vittu ne hävi, hyvä pojat, jee ne voitti ''.
8. Lisätään ''uus'' kuva joka päivä.
9. Mikä vitun ''tökkää'' nappi? :o Toi tökkäs mua just on pakko tökätä heti takas.
10. Valitetaan pelipyynnöistä jotka voidaan itse estää.
Plus. Tilapäivitykset: ensilumi.

   Tän postauksen tarkotus ei ole loukata ketään eikä arvostella kennekään tapaa ja olemista fb, jokanenhan saa tehdä siellä mitä haluaa mut halusin vaan kertoo teille mitkä asiat mua ärsyttää. Onahn fb:ssä paljon hyviikin juttui ja on se ihan jees paikka et ei sillä :) Kertokaa toki omatkin ärsykkeenne :)

By: ELISH ♥

Relax and read this


Hei ♥
    Haluun nyt tehdä teille postauksen rentoutumisesta, koska olen todennut sen olevan yllättävän vaikeaa. Eli ihan aluks vedetää syvää henkee, laitetaan toi ylhääl oleva biisi soimaa ja luetaan tätä. Ideana on et oppisin itse myös rentoutuu paremmin enkä ottais asioita niin raskaasta ja kovasti. Samalla toivosin et täst on jollekkin teistä lukijoista hyötyä jos tekään ette osaa rentoutuu aina ku ois tarvis.
   Relax tästä se lähtee. Yritetään ihan aluks tyhjentää pää kaikista ikävistä, ahistavista ja mieltä rasittavista asioista ja yritetään vaihtaa ne iloisempiin ja kevyempii ajatuksiin. Meillä jokaisella on varmaa hyviä muistoja ja hetkiä, eikö niin? Koitetaan saada ne meidän mieleen ja sen myötä koko kehoon. Voidaan sulkee silmät ja mennä makuulle, miettiä oikein kovasti. Rentoutuminen on joillekkin vaikeampaa kuin toisille. Toiset saavat pahat asiat mielestä pois nopeammin ja toiset hitaammin joten tämä vie jokaisella oman aikansa. Muistellaan hetkiä kun ollaan iloittu ja naurettu, kun meillä on ollut hyvä olla .

    Jos ei pysty tekemään pään sisällä aikamatkaa taaksepäin voidaan kokeilla haaveilua. Pidetään silmät kiinni ja kuvitellaan meidän ympärille joku ihana paikka ja ihania ihmisiä. Eikä päästetä sinne mitään pahaa. Kaikilla tämäkään ei ehkä toimi joten kokeillaan musiikkia. Mikä biisi tai musiikki saa sinut rentoutumaan? Kuuntele sitä ja keskity siihen ja vain siihen. Unohda kaikki muu.
   Tämäkään ei kaikkia auta, koska kaikille musiikki ei ole rentouttava elämys. Rentoutumiseen on monia tapoja mutta mikä niistä on juuri sinulle. Se ei selviä kuin testaamalla. Tässä minun ehdotuksia miten voi rentoutua:
 - kuuntele musiikkia
 - mene lenkille
 - mene ulos
 - makaa sängyssä ja mieti ihania asioita
 - mene harrastuksesi pariin
 - unohda kaikki ( tyhjennä pää )
 - muistele
 - haaveile.
   Näillä voit päästä jo pitkälle jos vain haluat. Teille kaikilla on varmaan oma tapanne rentoutua jos teillä on vinkkejä myös minulle antakaa niitä toki olen pelkkänä korvana :)

    Keep calm and be yourself. Sitä lapsena aina mietti miten voisin olla joku muu kuin minä ? Niin oisipa asiat vieläkin niin ettei osaisi ollakaan muu kuin omaitsensä. Joskus kaikki asiat tekevät siitä vaikeaa. Mutta omanaitsenään täällä pärjätään ja päästään pitkälle. Pitää vain uskoa itsensää ja antaa itselle mahdollisuus olla omaitsensä. Miksi pitäisi olla jokin muu ? Miksi pitää esittää muuta kuin on ? Miksi piilottaa oma itsensä ulkokuoren alle ? Nämä ovat kysymyksiä joita itse pohdin usein, pohditteko te ? Musta jos meitä ei joku hyväksy sellasena ku ollaan niin se on sen elämästä pois ei meidän. Eikai se meiän vikaa oo et me tykätään olla ja elää just sellasena ku ollaan. Musta se on vaan plussaa jos on just sitä mitä on ! Mitä sitä mitään muuta esittämään, näin itelläänki on paljon helpompi ja kevyempi olla.

    Suurimmista sanoista vaikuttavin : '' keep calm and stay strong''. Pysytään vahvoina ni ollaan jo pitkällä. Ei anneta kaiken pahan ja ahistavan pilata meitä ja meidän hyvää oloa. Pysytään rentoina ja vahvoina aamusta iltaan, siitä asti ku herään niin siihen asti kun mennään nukkumaan. Pidetään pää pystyssä ja katse vahvana eteenpäin niin tää elämä on paljon helpompaa ja maukkaampaa ! Lets go and relax.

By: ELISH ♥


perjantai 14. helmikuuta 2014

I hate this day because.... today is valentine`s day

Hei ♥

   Kaikkia varmaan mietityttää: " mitä ihmettä miten joku ei tykkää ystävänpäivästä ?". No ajattelin tässä postauksessa kertoo sen teille. Ensiks mua ärsyttää kun koko fb on täynnä: "hyvää ystävänpäivää kaikki rakkaat ihanat, ystävänpäivä, hyvä päivä". Joo kukaa ei varmaa tiennyt et tnä on se päivä. Onha se kiva et ystävänpäivänä jotenkin kaikki on ystäviä ja kaikki on yhtäkkiä ihania yms. Tottakai voitte toivottaa sitä kaikille ystävillenne jotka just tnä on ihania.Mutta kysyn vaan: " miksi, miksei ystäviä voida rakastaa ja lässytellä muinakin päivinä?" Musta ne on tärkeitä ja ihania ystäviä siitä huolimatta.

   Oon niin samaa mieltä ton tai näitte kaikkien kuvien kaa.. Nii samanlainen päivä ku kaikki muutkin paitsi et kaikki on pinkkiä, sydämiä, turhaa lässytystä. Mul ei oo mitää sydämiä ja pinkkiä vastaa ihana värihän tuo on mut pitääkö sitä tunkee joka paikkaa niin et silmis välkkyy..

   Muistan ku kouluski oli ystävänpäivänä aina jotkut juhlat tai jtn muuta turhaa. Millo piti pukeutuu johonkin värii ja se meinas jtn. Esim punaista päällä: seurustelee, keltasta: pientä säätöä. Siis mitähän vielä, ainii unohtamatta sitä että pahveista tehtiin sydän ja kerättiin nimiä ku oli halannu jtn. Niinku ihmisiä ei vois halia muina päivinä. Sitku koko viikko ennen koko päivää joka tunnil melkee tehtiin jtn siihen liittyvää, no menipähän päivät nopeemmi ku ei tarvinnu opiskella.

   Tuttu tunne, jotenkin en oo koskaan oottanu tätä päivää. Ja mul on aina ollu hyväsyy siihen. Miettiikö kukaan koskaan koulukiusattuja, millanen päivä se niille on koska eihä niil oo ystäviä kuka niitä halais, kysyis miten voit ja toivottaa hyvää ystävänpäivää. Musta tää on aika surullista, varsinkin ku tiiän miltä se tuntuu. Katsot päivästä toiseen yksin nurkasta kun toisilla on kivaa, toisilla on joku kenen kanssa leikkiä, pelata ja puhua. Ja sitten tulee se päivä: "ystävänpäivä". Kaikki halailee, nauraa, hymyilee ja toivottaa toisille: "hyvää ystävänpäivää ihana". Samalla kehutaan toisia kuinka ihanat vaatteet sil just tnä on yms. Siksi en pahemmin tästä päivästä tykkää vaikka mul nyt onki ihania ystäviä, ni silti mietin niitä yksinäisiä lapsia, nuoria ja aikuisia jotka ovat tänään yksin ja katsovat sivusta kuinka kaikilla on joku ystävä jolle toivottaa: "hyvää ystävänpäivää". Siksi toivonkin että joku menisi piristämään näiden ihmisten päivää ja toivottaisi:" hyvää ystävänpäivää". Älkää jättäkö ketään yksin vaan sen takia että: hän ei ole niinkuin sinä tai te vaan hän on oma itsensä.

   Minä siis haluan toivottaa ihanaa ja parempaa ystävänpäivää niille jotka ovat yksin <3 Koska te joilla on ystäviä saatte tätä toivotusta ihan liiaksikin.

By: ELISH ♥

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

I hope that I get sleep

Hei ♥


   Enhän minä unta saanut, vaikka tässä 3h yritin. Makasin sängyssä silmät kiinni ja yritin olla ajattelematta mitään, varsinkaan mitään surullista, ahdistavaa ja pelottavaa.. Onnistumatta siinä. Taas kerran kehoni ja pääni valtasi yksinäisyys, kipu, ahdistus, pelko, kylmyys ja mahan kipu. Tämä kaikki kyllä väsyttää ja olenkin todella väsynyt mutta en vain saa unta. Minä yritän minä taistelen , mutta varmaan turhaan. Voisinhan minä vaikka koko yön vain maata tässä sängyssä toivoen että uni tulee vielä joskus minunkin luokseni.
   Pienenä sitä sai unta aina pehmolelun kanssa ja silloin pelkäsi vain jotain mörköjä jotka on kaapissa tai sängyn alla. Kun nykyään sitä pelkää muita asioita. Viimeyönä oli niin itkuinen ja paha olla että menin äidin huoneen sohvalle unilelu kainalossa nukkumaan niinkuin joku pieni lapsi. Se oli yllättävän hassua ja itkeminenkin loppui heti ku oli äiti lähellä että mitä sitä kieltämään rakas se on vieläkin ja tulee aina olemaan.

   Nyt on vaan just sellainen olo ettei ilman kultaa tästä tule mitään. Ku sen haju saa mut rauhoittuu ja rentoutuu niin et saan unta. Kait tää on jtn ahdistusta etku on nii rakastunut ni ei saa unta ellei se toinen oo siinä vieressä. Tää on jtn sanoin kuvailemattoman suurta tunnetta etten osaa edes selittää koko pää, keho ja sydän on ihan sekaisin. Tuntuu niinku en näkis enää muita. Toisaalta nyt jo vähä hymyilyttää ku se laitto ihanii viestei ja neeuvo: ``mieti et oisin sun vieressä, nii mä teen aina jos sä et oo, otan peito viereen ja halaan niinku sua .`` Entiiä onko kukaa ees sanonu mulle niii ihanasti. Harmi et se ei auta ku alko vaan itkettää ku mietti ja tajus ettei se siin oikeasti oo... No kait tää tästä. 

    Tosiaan pyörii liikaa kaikkia asioita päässä jonka takii se toivomani uni ei näytä saapuvan. Siksi ajattelin vielä tulla kirjoittaa jos se auttas tyhjentää tätä päätä. On vaan liian isoi asioita just nyt mun pää sisäl , liikaa ahdistusta, liikaa murhetta ja huolta ja liikaa pelkoa kaikesta. Mä en tääl blogis haluu vielä kertoo mikä mua askarruttaa niin ettei uni saavu.
   Koitan täs kuunnella musiikkia mikä alkas väsyttää ihan liikaa. Koska Nytki väsyttää, väsyttäny jo 4h mutta unta en saa vaikka kuinka yritän. Oikein taistelen että saisin unta ja toivon hyvää unta ei painajaisia kiitos. Vaikka toivossahan on hyvä elää.
    Yritän katsoo näitä hassun söpöi ja sulosii kuvia jos niiden avulla se uni tulis vähän helpommin. En tiedä mistä nyt raaputtaisin. Tekisi mieli vain kirjoittaa ajatelmia. Musta nää kuvat on tosi ihania ja söpöi. Koska koirat ja vauvat on kauniita ku ne nukkuu ja niiden avulla jotenkin rauhoittuu ja tulee vähän kevyempi olo.
   Meiänki pikku koira Tipsu kömpi tänne mun peito alle mun viereen nukkuu. Siitä tulee jo vähä rauhallisempi ja kevyempi olo ku on tommmone pikku karvaturri vieressä tuhisemassa. Kyllä se vaan niin taitaa olla että eläimissä on joku mikä saa rauhottuu, nyt ei itketäkkään enää toisinku vähä aikaa sitten. Oon jotenki nii väsyny nukuttaa itteni itkulla unee, se väsyttää silmiä ja seuraavana päivänä koko päivän itkune olo.
    Siis tää kuva, tommonen pieni lapsonen niin ihanan pieni, viaton, suloinen ja kaunis. Kun itsekin olisi vielä tommone, ei huolia, ei murheita ja mistään pahasta ei olisi vielä tietoakaan. Pehmeä kuin pumpuli, sileä kuin silkki ja kevyt kuin höyhen. Sellaisen pienen ihmeen minä tässä alla olevassa kuvassa näen. Aivan kuin enkeli tai joku hentoinen kaunis ihme.
   Tätä kuvaa katsoessa voisi kuvitella itse olevan tuollainen, saisin varmaan unen heti ku ois vaan pehmolelu kainalossa. Nykyään oon isompi ja mul on elävä ja puhuva pehmolelu, sellainen mitä aina toivoin. Harmi et se mun pehmolelu ei oo nyt mun vieressä. Jos ois itkisin, halaisin ja pitäisin kii enkä irroittais koskaan. Mun sisällä ei oo ikinä ollut näin kaunista, vahvaa ja suurta tunnetta kuin nyt. Koska mä rakastan aivan valtavasti, viimein mä tiedän miltä se tuntuu ja sen voin kertoo et se samaan aikaan tuntuu mahtavalta, mutta samaan aikaa pelottavalta.
   Tuutte ymmärtää näiden mun postauksien sanat ja sanoman paremmin sitten kun tiedätte mikä mulla on. Osa teistä sen tietää. Mutta jos nyt saisin paremmin unta kun raapustelin tänne. Kertokaa toki unen saanti vinkkejä otan ne ilolla vastaan :)


By: ELISH ♥

Crytime

Hei ♥

   Viimeviikosta en teille hirveesti jaksa kirjotella, koska tämän postauksen aihe on : Crytime eli itkun aika. Viimeviikolla olin koko viikon kullan luona ja oli kivaa niinkuin aina sen vieres.. Perjantaina lähdin ystäväni valaa katsomaan Kajaaniin, sieltä kuvia ette nyt valitettavasti saa ettekä muutenkaan koko viime viikolta vaan saatte mieltäni kuvaavia kuvia Weheatit: istä...
   Tosiaan lähdin puttaalta mini bussiin ei väsyttänyt ihmekumma yhtään.. Saavuimme Kaajaaniin ja se oli kyllä yllättäbän kivan näkönen paikka. Kasarmi oli valtava verrattuna Tikkakoskeen missä olen käynyt. Armeija poikia ja tyttöjä oli huomattavasti enemmän. Ne tosiaan muodosti yhen vihreen meren. Olin hieman pettynyt valaan se ei ollut niin siisti mitä olin olettanut. Mutta oli se silti ihan kivaa katottavaa mitä niitten ihmiste takaa näin. Poistulo matka meni ihan ok päin persettä mut ei siitä sen enempää pääsinpähä kulla luo takas.
   Koitti lauantai ja Sauli täytti 18, mua pelotti ihan sikana et se muuttuu ja unohtaa mut ja päätin sit nollata pääni... Joka ei tällä kertaa kannattanut. Käytiin Haapajärven Kiepissä ja siel meno oli ihan jees, tosi meikä ei pysyny paikallaa vaa ramppasi koko ajan vessassa ja tupakilla... Sit lähettii pilku jälkee pois ja mentii takas Saulille.. Sain jonku ahistus- paniikkikohtaukse täl kertaa pahimma ikinä... Olin sit nii sekasi ja ahistunu et pyysin isi ja äiti hakee mut pois sieltä..
   Ne sit haki ja olin koko matka kotii asti ihan sekasi ja oikeestaa koko päivän. Kuvittelin koko ajan kaikkee omia ja muutenki puhuin sekavia en oikee tienny mikä mua vaivas mua vaan pelotti koko ajan. Iltapäivällä Sauli sit tuli meille, olin siltiki ihan paniikis ja pelkäsin päänsisällä koko ajan kaikkee ihan ihme asioita... Nyt sitten Sauli lähti eile ja oonki siit lähtii itkeny ja pelänny koko ajan kaikkee ihan tyhmää..
   Yritän hymyillä vaikka tällä hetkel mua ei kyl iloita mikään. On niinku kaikki ilon tunteet ois kadonnu, niinku ne ois imetty musta jollain tapaa pois. Tähän kaikkeen löytyy varmaan selitys mut tätä oloa ei kyl taia vähää aikaa helpottaa mikää. Ku oiski tommonen kyltti jossain et ois pakko hymyillä vaikka kuinka sattus ja tuntus pahalta. Tietty vois varmaa muuttaa omaa ajattelu tapaa ja alkaa vaa iloitsee elämästä, mut tällä hetkellä se on mahdotonta.
   Kaikkihan me aina sanotaan: '' Voin  hyvin, kaikki on hyvin''. Mutta kuinka moni meistä valehtelee ja kaikki ei oikeestikkaan ole hyvin. Voiaan ulkoisesti näyttää et voidaan loistavasti mut sisäiseti käydään hirveetä taistelua meiän mieltä vastaan. Välillä tuntuu ku päässä ja koko kehossa ois joku pahahenki jonka takia kaikki tuntuu vaikeelta. Jostain syystä mua on nyt pelottanu ihan sairaasti se et kaikki kaatuu, kaikki hyvä mitä mul on katoaa... Pelkään et menetän Saulin, en ees tiiä mistä tää pelko tulee ku ei se oo antanu mitää syytää, joten mun on ollu pakko uskotella mun mielelle et kuvittelen kaiken koska välitän siitä enemmän ku mistään koskaan ennen. Tää ei oo ollu hirveen helppoa ku joka päivä ku heräät sama pelko tulee ekana sun mielee ja joutut taas sanoo itelles: '' Kuvittelet kaiken, kaikki on hyvin, kuvittelet kaiken''. Niin kaua, että saan itteni ees sängystä ylös.
   Haluisin jo viikonlopuks takas sen luo, koska nyt enemmän ku koskaa tarviin just sitä mun vieree. Toivon et se onnistus ja pääsen sinne... Haluun vaan jotenki se vieree ees nähä sen, en tiedä oon aika sekasin. Tää tunnemyrsky mikä nyt on ollu jo jonki aikaa päällä on aika väsyttävää, siks varmaa vaa nukun, syön, poltan tupakkaa ja katon telkkaria. Nyt sain itestäni aikaseks jopa kirjottaa tän, naurua en oo hirveesti saanu aikaseks. Jotenki eivaan naurata yhtään mikään. Mä oon aina koittanu olla kaikille muille esimerkki siitä et vaikka ois kuinka vaikeeta ni silti jaksaa hymyillä ees. Mut nyt tää kaikki on niin sekavaa ja vaikeeta.

   Mulle on ollu tnä suuri apu siitä et Tiia ja mun tärkein ystävä oikeestaa mun sisko Jertta on kuunnellu ja tukenu mua. Myös äitistä ja isistä on ollu tänään suuri apua, näitte ihmiste ja tietty Sauli takia jaksan ees jotenki yrittää mennä eteenpäin. Mut tänään tai tän päivän jälkeen se ei oo mikään maailman helpoin asia. On tietyt ihmiset ketkä lukiessaan täs tajuu mistä puhun, mut teille muille tää voi olla vaa sitä pahaa oloa ja ahistusta vaikka oikeesti tää on jtn paljon suurempaa ja pelottavampaa. En jaksa enää toitotaaa kuinka pelkään et menetän Saulin, mut sanon sen nyt viel viimise kerran koska mä nyt vaan rakastan sitä. Oon viikonlopun jälkeen viimein pystyny sanoo sen äänen ja myöntää sen itelleni et näin se on ja musta sen kuuluukin olla näin.
   Mä haluun myös puhuu teille puhuttavasta aiheesta, nuorten tavasta purkaa pahaa oloa. Mua sylettää lukee netissä siitä kuinka ihmiset puhuu: '' säälittävää, huomionhakua, teini touhua, angstausta yms''. Tuntuu niinku ne ei ees tietäs mistä ne puhuu koska ois hyvä välillä ehkä miettii sitä mikä saa ihmisen satuttamaan itseään ja sen myötä muita. Myönnän että ehkä moni ei aina tee järkevästi laittaessaan blogiinsa, ask:iin tai nettiin ylipäätään kuvia omista taistelu arvistaan. Musta se tieto ei kuullu koko maailmalla mitä teet omalle keholles. Tästäkin voidaan olla monta mieltä että onko se huomionhakua vai avunhakemista ? Vastausta en tuskin saa koskaan. Mutta pointti oli se et jokasellahan on omatapa purkaa omaa pahaa oloaan, mutta ehkä sen voisi jättää netistä pois, koska täällä kaikilla on mahdollisuus nähdä ne kuvat.. Toivon vaan kaikille jotka tätä tekee, että lopettavat ajoissa ennenkuin se on liian myöhäistä tsemppiä toivon ja annan kaikille. Pysykää vaan vahvoina.
   Joskus tulee niitä päiviä kun vaan tekis mieli jättää kaikki taakseen ja lähtee kävelemään pois. Jonnekkin kauas, ilman että kukaan voisi tulla perään. Poista fb, vaihtaa numero, hävitä kaikkien elämästä, mutta sitten alan miettimään:
Mul on elämäs,
kaikkii ihanii,
kaikkii tärkeit,

ihmisii,
ystävii,
perhe,

kaikkee sellasta,
mistä en haluu luopuu,

enmä voi,
lähtee,
niiden luota,

koska välitän,
niin paljon,
liikaakin.
Tossa ihan pari syytä mut suurta syytä minkä takia en lähde, koskaan. Aina on parempi ratkaisu kuin lähteä, aina on edes joku joka välittää. Mä oon oppinu: '' Joskus on parempi lähteä kuin jäädä, osaten palata takaisin''. Jos lähtisin en koskaan lopullisesti, haluun aina takas jos jonnekkin lähden. Mut mäki oon ihminen joka hetkeks tarvii happee ja aikaa miettiä omaa itseään ja kun tästä omasta itestään saa taas vähän selvää, voin palata takaisin.

   Välillä ei jaksa kun ihmisit kysyy: '' ootko ilonen, onko kaikki hyvin''. Koska en tykkää valehdella, välillä tuntuu siltä et vois peittää kaiken ihan vaan sen takia ettei muihin satu ja ettei ne alkas miettii liikaa. Mut joskus meen ite kertoo ettei mul oo kaikki hyvin, se on joskus vaan parempi sanoo ääneen ni ihmiset osaa auttaa paremmin. Yritän joskus hymyillä ja esittää ihmisille ettei mua pelota ja et oon ilonen ja kaikki on hyvin vaikka todellisuudessa pelkään ihan sairaasti, en oo ilonen vaan surullinen ja kaikki ei todellakaan ole hyvin.. Mut sitten herään ja tajuan että on väärin valehella muille ja myös itselleen. Toivon että muutkin joskus osaisit puhua ja välilllä paikka itkeäkkin jos on sellanen olo. Ei ihmisen tartte aina hymyillä ja jaksaa joskus voi olla pahaki olla ei se rikos ole.
   Itkun aika tulee varmaan siitä et oon itkeny koko viikon ja mua ei todellaakaan hävetä myöntää sitä koska mitä hävettävää siinä on jos silmistä tulee vettä? Ei mitään, se on kyllä helpottanut koska tänään ei oo itkettäny vielä yhtään. Mun neuvo on se et sillo pitää itkettää ku itkettää mitä sitä peittämään ja musta ihminen saa itkee siellä missä se ite haluaa sen ei tarvii itkee yksin, jos alkaa vaikka itkettää ku ajaa auto niin itke, jos itkettää ku on kaupassa niin itke, koulussa itke, ihan missä vaan saa itkeä sitä ei kiellä kukaan. Ja jos joku nauraa sille että joku itkee niin kysynpähän vaan: '' minkä takia? '' Musta kellään ei oo oikeutta nauraa sille jos joku toinen itkee koska jokasella on oikeus purkaa pahaa oloa.
    Itkeminen ei aina tarkoita sitä että on surullinen joskus itkee vaikka on hyväkin olla sitä itkeekin juuri sen takia kun on niin hyvä olla. En ymmärrä kuka keksi sen  että nauraminen tarkoittaa iloa ja itku surua koska miksei se voi olla toisinkin päin. Miksei voisi nauraa jos on paha olla ja itkeä kun on iloinen?
   Elämä ei aina tunnu ihan paratiisiltä, mutta eikö siitä voisi tehdä sellaista. Aloittaisi iloitsemisen vaikka ihan pienistä asioista. Ensiksi vaikka siitä että aamulla heräsi, sai vaatteet päälle, sai ruokaa ja vettä näki tämän päivän uuden päivän. Nämä kirjoitukset on myös opetusta minulle ja koitan näistä saada edes vähän paremman mielen ja yritän myös saada teille lukijoille.

   Iloitsisinko huomenna vaikka siitä että: '' I'm alive''. Niinkuin Celine Dion lauloi. No sen näkee huomenmna nyt hei hei kaikki hupsut ♥

By : ELISH ♥

tiistai 4. helmikuuta 2014

When everything's wrong You make it right



Hei ♥
   Nyt haluun tehä teille täs postaukse jotta tietäsitte kuka on Sauli, millanen se on ja miks oon just sen kanssa. Teen tän myös siks et haluun näyttää sille kuinka tärkee se mulle on ja kui paljo siit välitän. Täst saattaa tulla yhtä lässyn lässytystä mut se ei haittaa koska ajatusha ain on tärkeint eiks nii ?
   En oo ikinä dikannu mistää ns. teini suhteista. Mis ollaa tunnettu 2vk sanotaan: '' Rakastan sua, oot kaikist erilaisin.'' No varmasti erilaisin koska jokane tääl on erilainen. Mut miks sanotaan rakastan jos ei edes tiedetä sen sanan painoo ja merkityst ? Rakkaus on asia mistä mä en ainakaa oo ihan 100% varma, koska se on jotain niin pelottavaa ja vahvaa etten tiedä voiko tän ikäne ees viel rakastaa ? Must on tärkeempiiki asioit ku rakkaus esim. välittäminen, turva, suojelu, lämpö ja läheisyys. Mut onko rakkaus sit noita kaikkia ? Tähän suureen kysymykseen mä oon yrittäny etsii vastausta, mut kukaan ei ainkaa viel oo osannu mulle siihe vastata. Sanotaan et rakkaus on kemiaa ja fyysikkaa. Sydän, pää ja koko keho on ihan sekasin sillo ja se on tunteista vahvin jopa vihaakin suurempi et joskus ihan tuntuu et onko helpompi vihaa ku rakastaa ?
   No toi pohdiskelu nyt siksee koska nyt haluun kertoo teille siit tärkeimmästä, siit luotettavimmasta, arvokkaammasta ja ihanimmasta Saulista. Se ei oo niinku muut, eikä se ees yritä olla niinku muut. Se on sellanen ihminen mitä ei oo toista täs maas niinku ei ketää muutakaa. Sauli on siit erikoine et sitä ei kiinnosta muitte mielipiteet, se ei mee massa mukana, sil on ns. omatyyli tai ainkaa se ei oo suora kopio jostain mallikuvastosta. Muut ei ehkä dikaa se tavast pukeutuu, mut en voi ymmärtää nii pinnallisii ihmisii ketkä näkee ihmisis vaa se ulkokuore. No ei oo meikä ongelma niilt jää vaa niitte elämäst pois yks hyvä ja aito tyyppi. Ite oon just Sauli kaa oppinu sen et muitte mielipiteil ei oo välii, ei tarvii kuuluu mihinkää suosituimpii riittää et on vaa mä, omana itteenä pääse kaikist helpommal täs elämäs.


   Ku te katotte tätä kuva koostetta mitä te näätte ? Aika moni näkee pojan, mopopojan... Jonka elämäs tärkein asia on mopolla peleilly ja sen kans egoilu.. Mut mä haluun kertoo mitä mä nään ja mitä tiedän et se on. Se on poika joo sisäinen pieni poika ja tulee aina olee, mut hei kuka tääl haluis kokonaa kasvaa aikuseks. Mä nään ihmise joka tykkää ajaa mopolla ja tehä sil noit juttui mitä se nyt tekee, mut tekeeks se siit huonomma ihmise ku muut ? Mun mielest ei ? Meil jokaisel on jokin oma juttu, jokin asia mitä just me tykätään ja halutaan tehä.. Asioita joihi me panostetaa ja joista me tiietään paljon. Se ei oo meil kaikil ehk ulkonäkö, pukeutuminen, kallis harrastus vaan se on se meiä oma ja tärkee juttu.. Joten eikö siihe pitäs antaa mahollisuus ilma et nimitellää ja haukutaa.
   Mä en hirveesti tykkää siit et ihmiset jotka ei tunne Saulii tulee lässyttää mulle silmät ja korvat täytee paskaa siitä kuinka : '' Se on just se näköne tyyppi ettei ymmärrä muitten ku autoje päälle jotain''. '' Se on mopopoika ja sä oot sille vaa yks egoilu aihe''. '' Sä saisit parempaa'' . Tiiätteks miltä se tuntuu et tuutte haukkuu mulle tärkeetä ihmistä ? Nii sitä mäkin se ei tunnu kovi hyvältä, mut tiedättekö mitä voin sendii teille täs pari faktaa:

''Meitsii ei kiinnosta,
mit mielt te ootte mu jätkäst,

voitte haukkuu,
voitte jauhaa paskaa,

jos siit tulee teille hyvä mieli,
et loukkaatte mua,

ja toiseks loukkaatte mu jätkää,
mut ainii sori,
meikä unohti yhe pikkua asia,

meit ei kiinnosta,
mit mielt teikäläiset on meist,
ja meiä suhteest,

koska,
me ollaan yhes,
halusitte tai ette,

meikä on ain tehny niinku ite haluun,
elän omaa elämää,
joten mul ois yks pyyntö,

antakaa mu elää se,
just niinku ite haluun,

toi muru,
voi olla teille mikä tahansa,
vaikka sit egoilija,
mopopoika,

mut muistakaa tää,
mulle se on jotain suurempaa,
koska meitsi näkee muutki ku ulkokuore,

mut te voitte kuljee ne laput silmillä,
ni ette nää koskaa mitää kaunista ;) ''

 
   Me ollaan oltu Sauli kaa vast 4kk, mut aika on menny ihan sika nopee. Meil on ollu hetkemme ja lupa muistaa ne ku ikuisti ne mun sydämmee. Mä en aikonu lässyttää teille siit kuinka me ollaa ain yhes koska en haluu ajatella niin vaan elää hetki kerrallaa. Meil on hyvä ja toimiva suhde. Vaik mä oon mokannu ni olin rehelline ja kerroi siit ite ja sain uue mahollisuude. Mun elämä on aika ailahtelevaa ja monesti mietin miten toi ees jaksaa kattella mua ku tyylin tapan itteeni joka viikko, mut jotenki se vaa on tos mu vierel ja pitää must huolen. Se on sellane ihminen kelle pystyn puhuu mulle ahistavimmistaki asioista vaikka se ei vastais kunnolla ni tiiän et se silti välittää mut se ei vaan osaa puhuu niinku mä ja mun on joko hyväksyttävä se tai sit antaa olla. Ja mä päätin hyväksyy ja jatkaa sen kaa silti vaikkei se paljoo puhuis ainkaa nii syvällisesti.
   Meiän suhet on testattu varmaa monelta osaa ja tullaa vielki testaa, mut mä haluun näyttää muille ja etenki itelleni et mä pystyn tähän ja pystyn parantuu jos haluun. Sauli on ihminen joka vaati tosi paljon aikaa ja ymmärrystä monessaki mielessä, mut multa se ei saa muutku sitä aikaa ja ymmärrystä. Se on pieni niinku mäki oon ja jollain tapaa heikkokin, mut silti nyt täs monien opetuksien kautta oon tajunnu sen et mitä sitte vaikka se ois kirpun kokonen ni se on mulle silti tärkeintä. Haluun aina se luo ku on paha olla ja jos oon yksi. Se kuitenkin saa mut sisäiseti tuntee olo tosi hyväks ja onnelliseks.
   Kaikille 4kk ei ehkä oo paljon, mut kyl mä täs ajas oon alkanu tuntee Saulia aina vaan paremmin ja paremmin mä tiedän sen henkiset heikot kohdat johon en sitä haluu osua. Mä tiedän mistä se tykkää ja mistä ei on myös paljon asioita mitä en siit viel varmaa tiiä, mut miks kaikkee heti pitäs tietää aika näyttää aika näyttää. Tunnen sen jo kuitenkin tarpeeks hyvin ja siks haluun olla sen kaa koska se on niin paljon erilaisempi ku muut. Tavallaan se ei ees kuulu muille miks oon sen kanssa ja mitä nään siin mut haluun silti kertoo ettei kellekkää jäis epäselväks eikä kenenkään tarttis enää tulla kysyy: '' Miks oot sen kaa ? '' '' Mitä näät siinä ? ''
   Joo eli vaikka ekaks: Miks oon sen kanssa? :
- Oon miettiny tätä monesti itekkin, koska tää kysymys on toisaalta vaikee koska en aina itekkään tiedä. Mutta sitten kun alan pohdiskelee ja oon itteni ja pääni kanssa pari minuuttii yksin ja kysyn iteltäni tätä kysymystä niin tajuun et vastaushan on todella helppo. Oon sen kanssa koska se on just sitä mitä se on. Se on mun vastakohta se uskaltaa olla oma ittesä ja elää omaa elämää. Ni jotenki joka hetki ku oon sen kanssa mäkin osaan olla se mitä oon ja elää sitä omaa elämää eikä mua hirveemmi enää kiinnosta mitä muut musta aattelee, kiusataanko mua, puhutaanko musta jotain koska ei mua jaksa enää kiinnostaa. Oon pikku hiljaa tajunnu et elän tätä elämää itelleni enkä kellekkää toiselle. Oon Sauli kaa myös siks koska se välittää eritavalla ku muut, se suojelee mua sen omalla tavalla ja se saa mut henkisesti jaksaa ja pitää mua ees jonkilaisessa tasapainossa. En tiedä tarviiko sitä miljoonia syitä miks on just jonku ihmise kanssa koska mulle ainki riittää  et tunnen et näin mun on hyvä olla ja näin mun kuuluu olla.
   Toinen kysymys: Mitä nään siinä ? :
- Nään siinä jotain mitä en oo muissa nähny, nään siin herkän pojan ja ainutalaatusen ihmis lapsen. Nään siitä lämpöä, hellyttää ja turvallisuutta. Nään siin niin paljon kaikkee hyvää etten osaa ees selittää sitä sille, teille ja itelleni. Tää on jotain mitä en oo aikasemmin tuntenu, koska kukaan ei oo ollu niinku Sauli eikä voikkaan olla koska me kaikki ollaan yksilöitä. Nään siin myös jtn selvittämätöntä niinku sil ois joku trauma mikä ei oo viel auennu, niinku joku asia sattuis siiihe mut se ei vaa myönnä sitä. Se on mulle ku karttakirja jonka jokasen osan haluun kiertää ja nähä. Tavallaa se on myös yks iso mysteeri mu elämäs ja isoista isoin kysymys merkki, koska tunnen sitä kohtaan jotain niin syvää etten tiedä itekkään mitä se on. Onko se rakkautta vai jotain aivan muuta ? Siihen vastausta en varmaan saa koskaan, paitsi jollain todella syvällä pohdiskelulla ja miettimisellä.
   Niinku kaikis suhteis on niit hyvii ja huonoi päivii, mut jotenki osataan aina sopia. Vaikka välillä huuan ja raivoon ja valitan sille kaikesta ihan turhasta ni silti osataan sopii se ja mä päivä päivältä alan enemmän ja enemmän ja enemmän häpee mun omaa käytöstä et varmaan viel joku päivä osaan käyttäytyä ja lopettaa turhan narisemise. Arvostan sitä et se vetää mun mussutukset toisesta korvasta sisää ja toisesta ulos, moni ei tekis nii. Saulilla on myös tietty tapa saaha mut olee parempi ihminen ja olee välillä hiljaa vaikka kiukuttas ja vituttas. En tiiä miten se sen tekee mut joskus se vaa onnistuu siinä. Mut eiks sanontaki mee nii: '' Ei tee hyvää suhdetta jossa ei koskaan tapella, vaan se missä tapellaan mutta osataan aina sopia''.
   En nyt tiiä mitä tähän pitäs viel raapusta ja kertoo Saulista ja meistä, mut jos teille tulee jotain kysymyksii mielee ni kysykää ihmees ja sendikää niit ni vastaan teille toki.


Meitsi dikkaa,
ku oot jotain,
mitä muut ei oo,

on taivaal tähdet ja kuu,
mut mulle riittää vaa su hymyilevä suu,


sä annat meitsille tarmoo,
jaksaa tätä kaikkee paskaa,

sä oot vieres,
ni ei voi olla ikävä,

sä oot jotain,
mitä muut ei ees tiedä,

sä oot meitsille rakast,
ja meitsi taistelee,
et meiä suhe kestää,

pusipusi,
rakas,
oot kultaa arvokkaampaa ♥

By: ELISH ♥

::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }