perjantai 31. tammikuuta 2014

Luulitte etten selviäis, mut meitsi kertoo teille pikku fakta meitsi selvii aina

Hei ♥


   Taas on ollut pieni tauko tässä kirjottamisessa. Vaikka saikulla on ollu ni silti tuntuu ettei mitään saa aikaseks vaikka kuinka yrittää. Pieni askel kerrallaan niin uskon että vointi paranee ja jaksan taas tehdä asioita. Nyt on ollut vähän helpompaa ja enemmän energiaa jos tää tästä kesää kohti koko ajan paranis. Paljon ja ei niinkään paljon on tammikuussa tapahtunut asioita. Nyt tulee aika iso pläjäys tekstiä toivottavasti jaksatte lukasta ja toivottavasti ite jaksan kirjottaa ilman et menee puuroks koko touhu. 

    Vk: lla 3 tuli oltua ma-pe kullan luona Pihtiputaalla ja täytyy myöntää oli kivaa. Käytiin nuokkarilla pelailemas ilmakiekkoo tietenkin niin et hävisin joka kerta mutta ei se haittaa täytyy olla myös hyvä häviäjä ei aina voi voittaa. Oltiin kavereitte kaa ja kahestaa vaa möllötettiin niillä aina sen topin jälkee. Kävin myös kullan äidin kanssa lenkillä ja sekin oli oikein rentouttavaa kun sai puhua ihmisen kanssa joka on lähes samalla aaltopituudella mun kanssa. Viikko meni aika nopsaa ja tuli perjantai jollon lähdin kotiin Suolahteen.
Tabletti Acer Iconia|A3
   Ennen kotiin menoa kävin isin kaa lidlis ja se osti mulle vklp ruokaa ja vähä juomista ku mul ei ollu rahaa ja mentäs la ystävä kaa baarii ni ettei siel tarviis juua paljon. Kotiin ku pääs ni olin aika ilone ku mama oli ostanu meille tabletin mun vklp oli siis pelastettu. Ku äiti ja veli lähti vklp iskälle ja ne tietty vie omat läppärisä mukanaa ja koska minulla ei ole niin tuo tabletti pelasti vklp. Tosi hyvä ystäväni tuli meille sitten illalla ja mua hieman nauratti ku se asteli armeija kamat päällä, se oli aika uus ja outo näky mulle. Me sit pelailtii tabletil ilmakiekkoo ja muita pelei ja katottii joku lastelehva. Oli kivaa ku oli joku kene kaa pysty nyt puhuu intistä ja olin tietty iha innoissa itelläähän enää 5kk ku se hupi ja onni alkaa. Voitte pitää mua hulluna ku ootan armeijaa pääsyy nii innolla, mut se on mun juttu ja mulle tärkee asia.  
   Lauantaian sit lähettii baari ystävie kaa, aloteltii meil ja siit mentii Äänekoske Voodoosee. Oli kyl kiva ilta näki aika monii ihanii ihmisii ja pääs juttelee niitte kaa. Tanssin sit 3-4h.. Vähä kyl hävettää ku taisi tanssii koko ajan samoilla askeleilla mut ei se mitää oli mul ainki kivaa. Tos alla yks kuva minkä näkösenä läksin. 

   Kaikki ei tietenkään mennyt ihan niinku piti mut suurinpiirtee niinku elokuvis... Mun vklp ois voinu kuvata yhtenä Skinsi jaksoista miinustaen tietty huumet... Asioiden sanotaan rullaavan eteenpäin omalla painollaan ja sanotaan : '' se mikä ei tapa sattuu vitusti, mut myös vahvistaa saatanasti''. Ja niin tosiaan on. Tästä myöhemmin lisää kun teen teille postauksen: lie vs. truth. 
I really love u ♥
   Tähän väliin haluun kertoo hieman tästä ihanasta koirasta. Oiva on sekarotunen mut suurimmaks osaks siin on labradorinnoutajaa. Se on mun isin koira ja mulle ja aika monelle muullekkin todella rakas. Se on todella välittävä ja huolehtiva yksilö. Se rakastaa juoksemista mut osaa se myös olla paikallaan jos siltä niin pyydetään. Mä en enää tiedä mitä mun elämä olis ilman tota eläintä, se on mun elämän voimavara. Jos mul on pahaolla haluun sen luo ja sen kaa tekee asioita että piristyn. Jo se ku nään sen saa mut voimaa paremmin, sen silmistä vaan saa jotain levon tunnetta. Ja se on aina niin ihana ku meen iskälle ni se pomppii ja vinkuu ilosta ku mä tuun. Tää voi kuulostaa itsekkäältä mutta en voi totuudelle mitään. Sen kanssa en pelkää ees pimeetä ja se tuntuu todella mahtavalle tolle koiralle pitäs myöntää joku kunnia stipendi siitä kuin lojaali ja ihana se on ♥



mun uus fb profiilikuva
isi uus fb profiilikuva
 

















 
  Henkisesti raskaan vklp takia päätin mennä isille pitkästä aikaa rentoutumaan ja miettimään asioita ihan kaikessa rauhassa. Iskän luona on siitä parasta että isi antaa sun vaa olla ja miettiä ja rentoutua. Se ei vaadi sulta paljoo sille riittää että sä oot sä etkä esitä mitää muuta. Se on niin vaatimaton ihminen ja mun elämäni ihanin mies. Siihen voin luottaa 101% ja kerron sille melkein kaiken, mut jotkut asiat on parempi jättää sanomatta ettei siihen satu. Isi on ihminen joka ymmärtää mun pahaa oloa ja sen mielestä ihmisellä pitäs joka päivä olla itellee aikaa 2h, tehä jotain omaa juttua mistä ite tykkää. Isi antaa aina tilaa olla rauhassa ja omassa maailmassa, se jotenki tietää mitä tarkottaa ku ihminen tarvii omaa aikaa hengähtää. Kaikki ei ehkä ymmärrä mun isiä ja sen tapaa elää, mut mä ymmärrän. Jokaisella meistä on oma elämä ja koska niitä ei oo annettu meille ku vaan yks ni must meiä pitäis saaha eläää se sellasena ku ite halutaan.
    Siin hieman kertomust mitä mun isi merkkaa mulle, mut nyt siihe mitä sit isillä tein. Katoin siel aika paljon telkkaria ja pelasin isi kaa tabletin laivanupotusta ja se jos mikä on musta ihan parasta ! Kävin myös parii otteesee hiihtää jäällä tietty toi koira Oiva mukana. Se vöyhötti jäällä omia menojaa ja mä hiihin oma tekosta latua pitkin. Pakkanen tuntu kivasti poskenpäissä muuten oli yllättävän lämmin. Käytiin torstaina valosa aikaa isi kaa jäällä ottaa musta pari kuvaa ja isiki pääs poseeraa vähä Oiva kaa. Kiitos mahtavasta viikosta siis Isille ja Oivalle ootte ihania ♥
Tiia ja minä ♥

   Perjantaina 24.1 sit lähin Pihtiputaalle rakkaan luo.. Siellä tunnelma oli aika 50/100 en oikee tienny mite mun ois pitäny olla ja elää kaiken tän jälkee. Onneks asiat kuitenki helpottu puhumalla. Viel en tietenkää voi sanoo et kaikki on 100% hyvin, mut ainaki mä tajusi mitä haluun elämältä. Haluun olla Sauli kaa ja sen kaa yhtese tulevaisuuden. Se on sellanen ihminen ketä mun pitää alkaa arvostaa ja kohtelee paremmin koska sekin tekee niin. Se huolehtii musta ja on tuonu mut paikkaa mis mun on hyvä olla. Myös sen perhe on mulle todella tärkee etenkin sen äiti, koska tunnen olevani senkaa jotenki samal aaltopituudel. Mut nii myöhemmi näist lisää.
   Pihtipudas on mulle muutenki tärkee paikka koska siellä asuu musta todella aitoja ihmisiä etenki yks ihana nainen Tiia nimittäin se on yks niist tytöist kehe luotan ja kene kaa must on ihana jakaa tarinat ja ilot ja surut. Se tyttö tosiaa saa mut hymyilee ja antaa mulle voimia. Se on ihanku minä sen ikäsenä, pelokas mutta silti rohkee, sil ei oo helppoo niinku kel täs elämäs nyt ois mut jotenki haluun auttaa sitä ja tukee sitä kaikes koska sen kaltane ihmine ei saa kadota tän maailma paska alle. Mä toivon et viel kolmenki vuode pääst se on yhtä aito ku nyt ! Se on mu naine ♥ Mut Tiiasta ja kaikista ihanista ystävistä tuutte viel kuulee ja toooodellla paljon :)

   Pihtiputaan maisemat on mulle jotain niin kallisarvosta ja kaunista. Mä rakastan kuvailla täällä ja elää ja olla. Jäällä oli tällä viikolla todella upeeta ja siks nää kuvatkin. Nää ei ehkä teille merkkaa mitään mut mulle nää merkkaa enemmän ku tuhat sanaa. Täällä mä tunnen jotenki olevani rauhan kanssa niin lähellä etten missää muualla. Ku tuun tänne must tuntuu et oon tullu kotiin. Vaikka täältä välillä lähden pois, niin mun pitää aina muistaa: '' Jos osaa lähteä on hyvä osata myös palata''.  

    Oli todella kiva keli jäällä niin napsin sit itestäniki pari kuvaa ja täs musta parhain. Ilmeestki huomaa et vointi on koko ajan parempaa päin mitä enemmän aurinko paistaa sitä enemmän mä jaksan ja tsemppaan !
2 ja puol viikkoo viel saikkuu sit tää oleminen on ohi ellen hae/ saa lisää mitä ite toivon, ku haluisin viel miettii ja relaa.. Kouluun paluu meinaa mulle taas tylsää ja pitkää arkee... Yksin koulus ja vapaa-ajal ei kuulosta yhtää mun jutulta mut eikai tätä vastaa auta tapella. 
   Eilen käytii Sauli äiti kaa lenkil ja tollane kuva tuli napattuu loppumatkasta. Tosiaan käveltii 3.99km aikaa meni 40min.. Toisaalta hyvä suoritus mut joskus haluun pystyy parempaa. Oli todella mukavaa vaikka pieni pakkane oliki ja otti välillä naamaa mutta hyvässä seurassa se ei haitannut laisinkaan. Loppu lenkistä mulla oli jo kuumakin. Kyllä se kunto nousis vähäse ku joka päivä tekis tälläse lenki ja aina pidentäs matkaa ja yrittäs mennä nopeempaa. Mutt nyt tältä erää heissan ja palaamisiin :)

By: ELISH ♥


How I'm?

Hei♥
   Ajattelin tehdä ensimmäisen virallisen postauksen teille nyt kertomalla hieman itsestäni. Jotta teidän olisi helpompi ymmärtää kirjoituksiani ja tapaani kirjoittaa. 
   Olen siis nuori 18vuotias pienoinen Keski-Suomesta. Minä olen pieni ja lyhyt, ujo mutta silti rohkea.
Heikko mutta silti vahva. Yritän luottaa itseeni ja sen myötä muihin, se ei ole minulle helppoa johtuen
tapetusta itseluottamuksesta ja muiden tuhottua luottamuksen, kerron tästä asiasta teille myöhemmin nyt ei vielä ole sen aika.

   Eläimillä on suuri ja tärkeä osa elämässäni. He antavat minulle voimaa ja sen luottamuksen mitä en ihmisistä koskaan saa. He ovat viattomia luontokappaleita joita katsoessa silmiin jo voi paremmin. He eivät koskaan hylkää tarkoituksella vaan siksi että he lähtevät. Heistä jokainen jättää minuun syvät jäljet ja ison paikan heistä jokainen saa minun sydämmeen. Eläimistä rakkauteen tulette blogissani kuulemaan moneen kertaan.
  Harrastan ratsastusta, kirjoittamista, valokuvaamista ja laulamistä. Näistä asioista saan voimaa ja pääsen hetkeksi pois tästä maailmasta. Rentoudun näiden asioiden avulla, ne ovat yksi iso osa elämäni voimavaroista. Mutta harrastuksista myöhemmin lisää.
Yksi osa elämästäni on minun ja mieleni taistelut. Joita koen jokapäivä, käyn tunteideni kanssa suuria taistoja sotatantereella joka ikinen sekuntti, minuutti, tunti, päivä ja hetki. Se ei koskaan ole ollut helppoa, mutta minä olen oppinut taistelemaan. '' Vastoinkäymiset kasvattaa, kunhan nostaa pään sieltä paskasta, oon käyny siel puolel mun matkasta, joten tiedän sen olevan raskasta.''
   Tärkeitä asioita elämässäbi on myös perhe, siihen sisältyy : isä, äiti, veli, siskot ja ystävät kalliit. Nämä ihmiset ovat niitä asioita mitä ei voi verrata rahassa. Tulen aina pitämään näistä ihmisistä huolen ja rakastamaan heitä koko sydämmestäni. He jakavat kanssani kokemuksia ja kasvattavat minua ihmisenä. Ystävistä sen verran että heitä ei ole paljon, mutta sitäkin tiukemmin pidän heistä kiinni. He auttavat minut jaksamaan.
 Taistelen elämässäni myös muita vaikeuksia vastaan joihin kuuluvat: masennus, ahdistus, pelkotilat ja monet muut vaikeat ja kivuliaat asiat joista tulen teille myöhemmin kertomaan. Toivon teille mieluisia, välillä raskaitakin lukuhetkiä. Tältä erää sanon hei 
By: ELISH♥
::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }