sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Kun aika ei riitä

Hei ♥
   Koulu on vienyt viimepäivinä taas todella paljon aikaa. Koulun jälkeen oon jääny hetkeks aina Jyväskylään kavereitten yleensä Tiian kanssa, kotiin tullessa kattonu telkkua ja menny nukkumaan. Oon myös tehnyt koulu hommia kotona iltaisin jonka takia tämä postaaminen on jäänyt vähemmälle. En nytkään hirveempiä raapustele, myöhemmin tällä viikolla ajattelin tehdä postausta syvemmin.

   Viime viikko on mennyt todella nopeaa, oon ollut viikon ilman sosiaalista mediaa ! Wuhuu. Eli tosiaan oon poistanut Facebookin hetkellisesti, ajattelin jos sitten kun valmistun palaisin sinne takaisin, nyt haluan kuitenkin olla hetken erossa koko paikasta. Ihminen tarvitsee välillä lepoa sosiaalisesta mediasta ja tää oli mun tapa tehdä se. Oon poistanu nyt Ask.fm tunnuksenki lopullisesti, Instagram tunnus on vielä olemassa, mutta sovellusta puhelimestani ei enää löydy, sanoin WhatApp on poistunut puhelimestani. Tauko näihin kaikkiin on tehnyt hyvää !

   Viikonloppu meni rauhallisesti, menimme isille piitkästä aikaa. Kuvia ei nyt ole kertynyt paljon, mutta se ei varmaan haittane. Tosiaan tein tälle vuodelle ekat joulutortut. Tehtiin ekaa kertaa lehtitaikinasta ja täytyy myöntää niistä tuli pienempiä ja söpömpiä. Tehtiin myös kuvaus sessiot rannassa. Tällä kertaa onnistuneita otoksia tuli vain pari. Mä en myöskään osaa poseerata mekoissa ja hameissa joten sitä pitää todellakin vielä treena. Haluaisitteko te muuten et teen teille joskus postauksen: " Epäonnistuneet kuvat ja poseeraukset". Musta se ois ihan mielenkiintoista, että näkisitte mitä mä meinaan epäonnistuneella. Tänään iltapäivällä taivas oli niin kaunis, etten voinut olla ikuistamatta sitä. Mitäs te olette mieltä, onko kaunista ?

   Koulua ois enää 3vk, sitten valmistun viimein. Nyt pitää vaan mennä täysillä loppuun asti, uskon et tuun viel onnistuu ja pääsen pois. Tällä hetkellä en ajattele mitään muuta, kun ton koulun läpi viemistä ! Tältä erää sanon heipsit, katsotaan milloin kirjoitan teille seuraavan kerran ja mistä :)














By: Elisabet ♥
   

tiistai 11. marraskuuta 2014

Lifetime


Hei ♥
   Viimeiset kuukaudet ovat vierineet todella nopeasti, enkä ole tänne kerennyt raapustaa. Nyt sain kuitenkin hetken repäistyä tänne aikaa ja ajattelin teille tektien ja kuvien avulla kertoa kuluneista kuukausista. Syyskuusta ei kuvia ole enkä oikein muista enää mitä silloin tapahtui. Kerron teille miten vietin lokakuun ja mitä muutoksia elämässäni on ollut. Vähän saatte myös kuullaa marraskuun alusta. Mutta nyt itse asiaan. Aloitetaan.

LOKAKUU

   Lokakuussa jaksoin joka pöivö mennä kouluu, aloitin topin- koulussa ja sain tietää että valmistun 19.12. Se on aivan mahtavaa ja olen siitä todella iloinen, että vihdoin ja viimein minä todella valmistun. Koulussa aika on mennyt todella nopeaa ja olen uskaltanut mennä yksin syömään. Se jos mikä on mahtaaa, koska olen ylittänyt itseni viimein jossakin. Pisteet siitä. En myöskään ole lintsannut tai jäänyt kotiin vain nukkumaan, vaan olen joka aamu jaksanut herätä ja lähteä reippaana kouluun. Onhan tämä nyt pakko mennä loppuun asti vaikka hammasta purren.

   Lokakuussa meillä ei tosiaan ollut hirveästi raha joten möllötettiin vaan kotona. Käytiin aika paljon viikonloppusin myös isillä. Siellä tuli riehuttuu Oivan kanssa ja otettuu kuvia. Tipsustakin (äitin koirasta) sai pitkästä aikaa todella onnistuneen ja kivan kuvan.  Oivan kanssa poseerattiin ja saatin niin minusta ja Oivasta onnistunut yhteiskuva. Äidin kanssa löydettiin meiän vanhat paperi nuket ja pelleiltii niillä. Meinaattiin myös kuolla nauruun, kun puolia oli pitäny vähän paikkailla teipeillä ja joltain puuttu jalat ja jopa pää. Löyettiin myös tosi vanha kamera, se oli aika siisti ja erilainen kuin nykypäivänä.

   Lokakuussa mä sain myös ahdistus ja unilääkkeet, ne on vähän helpottanu mun oloa ja autto mua menemään kouluun ja käymään siellä. Oon ollu myös vähän paremmalla tuulella, mitä nyt välillä kilisee päässä ja päästän kaiken ulos. En aina sano kauheen kauniisti, mut oon välillä vaan todella väsynyt, kun en tiedä mitä haluan ja mitä muut haluaa. Se on loppupeileissä aika raskasta ja väsyttää ihmistä todella paljon. Oon myös alkanu käymään psykologilla, siitä on mulle tosi iso apu. Saa puhua jollekkin ammattilaiselle joka osais sanoa mistä mun käyttäytyminen voisi johtua. Ollaan varattu mulle myös lääkäri aika huomiseks jotta saatas asiat rullaamaan. Itsetuhoisuus on taas osa elämääni ja siitä luopuminen on vaikeaa ja monimutkaista. Siksi välillä tarvitsin tauon, jotta voisin hengähtää ja miettiä mitä päässäni oikein liikkuu.

   Suoritin myös viho ja viimein autokoulun harjoitusvaiheen palautejakson. Se oli aika kivaa. Pääsi taas heittään mukavan open kanssa läppää ja se pääs vittuilee ihan kympillä. Ei siinä annatin kyllä takasin. Siel on vaa aina ollu jotenki tosi kivaa ja viihtyisää. Toinen autokoulun opettaja yleensä kehuu ja arvostaa, kun taas se toinen on enempi semmone vitsiniekka mut tosissaa se osaa olla kyl äkänenki. No kuitenkin.

   Sitten syyslomasta.... Se alko 10.10, mentiin iskälle pe- su. Siel tehtiin kaikkee kivaa just noita mitä kerroin tuos ylempänä. Sitten su Risto soitti et tultas hakeen se jo nyt meille. Olin oottanu sitä jo 2vk et millon se meille tulee ja muutenkin oli sitä ihan sairas ikävä. No kuitenkin haettiin se Puttaalta meille ja koko viikko meni aika nopsaa. Käytiin yhtenä päivänä Tuurissa, se oli aika hauskaa. Ite en ostanu mitää ku ei ollu rahaa, sit Tuurista mentii käymää Jkl ( Jyväskylä). Loppuviikosta yks toinenki kaveri tuli meille haettiin se la. Riston ja sen kanssa oli kyllä mukavaa. Otettiin kuppia ja Sauli oli kuskina. Käytiin Jkl pikavisiitil ja sen jälkee mentii Viitasaarelle jokskin aikaa. Mul oli niin kivaa ja tunsin kerranki et oon elossa. Nää ihmiset saa mut vaan tuntee itteni tärkeeks ja hyväks. En koe sitä kauheen monen kanssa. Ristosta vielä pieni juttu:
   Se on mulle todella tärkeä. Voin kertoo ja puhuu sille aivan kaikesta ja se kuuntelee ja auttaaa mua. Se on myös todella luotettava ja hyvä ystävä. En pysty valehteleen sille mistään, se tietää aina kaiken. Se on sellanen ihminen jota ilman en ois näin pitkällä, enkä ois puolikaa mitä nyt oon. Mä toivoin aina et saisin ihmisen keheen voin luottaa, joka on mun tuki ja turva, jonka kanssa mun on hyvä ihan vaan katsoessa silmiin, ystävän joka ei hylkää jonka kanssa ei tarvii pelötä, että se hylkäis koska se ei tee niin. Jos jostain voi niin aidosti välittää ja pitää tärkeenä niin se Risto on. Kiitos.

   Syysloma loppui ja vietiin meidän ystävät pois. Käytiin moikaan Saulin äitiä ja sitä ihanaa kisulia. Se on kyllä niin älyttömän söpö ja ihana ja ää, en osaa edes selittää. En tykkää hirveesti kissoista mutta jotkut kissat on hirveen ihania eikä niistä voi olla tykkäämättä. Syysloman loppu oli mulle todella raskas, koska ihmiset keistä välitän aivan liikaa lähti pois ja musta tuntu et jäin henkisesti yksin. Se vaan on tosiasia, että ihmiset tarvii ympärilleen niitä ketkä siitä oikeesti välittää, se tarttee ihmisiä joiden seurassa on hyvä ja turvallinen olla. Ei se ole mikään ihme, että tulee sietämättömän paha olo kun ne lähtee pois.

   Syysloman jälkeisellä viikolla haettiin meille pieni pupuvauva, sen nimeksi annettiin Nuppu. Se on todella pikkuinen ja hassu pieni vintiö. Nyt kyllä huomaa että on jo tottunut kun alkaa osoittaa jo mieltään ja on alkanut saamaan jo omaa luonnetta. Tiedä vielä millainen vintiö siitä kasvaa. Korvat sillä on tällä hetkellä lupassa ja en kestä jos ne jää sellaseks, koska se on ihan ylisöpö. Pieni lellivauvva. Nappi ja Nökö on suhtautunut siihen todella hyin ja ottaneet sen jo omakseen. Nökö hellii ja paijaa nuolemalla ja Nappi taas seuraa sitä jopa paikkaan. Mutta lisää heidän elämästään voitte lukea heidän omasta blogista: Napin, Nökön ja Nupun eloa. Kirjoitan sinne kerran viikossa, miten viikko on mennyt. Miten ruokin ja mitä teemme yhdessä.

   Putaalla tullu taas kuvailtua ja tuolla alempana on kaks kivointa kuvaa luonnosta. Putaalla tuli myös käytyä mun ihanien ystävien luona ja otettiin musta ja Mintusta söpöi kuvia, alempana paras otos. Minttu on mulle todella rakas pikkuinen ja ilman sitä en tiedä missä olisin. Aina kun käyn niillä se antaa mulle niin paljon energiaa jo pelkällä suloisella lapsen hymyllään. Se on musta kaunein lapsi mitä tiedän.


















MARRASKUU

   Marraskuu on alkanu todella hyvällä fiiliksellä. Rahaa tuli vaikka sitä kyllä menikin samantien. Oon monena päivänä jääny koulun jälkeen Jyväskylään, koska Tiia ja Anna. Niitte kaa on tullu hengattuu, jauhettuu paskaa, mutta myös asiaakin. Ollaan melkee joka päivä käyty ostaa möföö ( megaforce) ja juotu niitä ja päristy ihan kypälllä. Ollaan aika paljon kuvailtu mua ja otettu meistä yhteiskuvia. Niistä oon tosi ilonen, koska ne onnistu aika helvetin hyvin. JES ! Nää tytöt on muutenkin mulle todella rakkaita, enkä luopuis niistä koskaan. Pystyn puhuu niille kaikesta ja luottamaan niihin täysillä. Ilman teitä mun arki ois tylsä ja tavallinen mut te teette siit spesiaalii. PUS !

   Nähtiin myös Aj: tä yks päivä. Oli aika outoo nähä sitä 2v jälkeen, mutta silti niin mahtavaa. Se oli vieläkin pirtee omaittesä eikä ollu muuttunu mihinkää. Se on musta kaikista mahtavinta. Pitäs kyllä nähdä useemmin.

   Ystävistä on muutenkin lähiaikoina tullu mulle taas korvaamaattomia ja oon taas tajunnu niiden merkityksen ja tärkeyden mun elämässä. Niin monesta paskasta on tullu ylipäästyä ihan vaan ystävien tuella ja ymmärryksellä. Arvostan niitä todella paljon, enkä haluu et niille sattuu mitään pahaa. Ne on ihmisiä keistä pitää pitää kiinni, koska ne on siinä hamaan hautaan saakka. Rakastan jokaista mun läheistä enkä tuu niistä koskaan irrottaa.

   Musiikista sen verran, että oon ihan koukussa Haloo Helsinkii. Siin on vaa bändi joka antaa sanoillaaa nii perkeleesti voimaa ettei mitää rajaa. Niitte biiseis on järkee enemmä ku missää. Ne laulaa niin asiaa, etten välillä ees tajuu miten niin hienoi sanotuksii on. Esim. Köpis 2012

" Iske vihdoinkin, iske kovemmin
Puukko mun rintaan, en enää palaa
Tahdon irrottaa, koska se helpottaa
Mutta ne muistot mua tänään halaa. "







By: Elisabet ♥

torstai 25. syyskuuta 2014

Sinusta jos jostain en ikinä luovu Luovuin kerran en toista, enkä samoja virheitä toista ♥


Hei ♥

      Lupasin teille viikonloppuna että saatte joko ke-to postauksen ratsastuksesta ja nyt sen teen. Kerron teille siis viimeviikon tunnista ja eilisestä tunnista. Kuvat viikko sitten otti poikaystäväni ja eilen hyvä ja ihana ystäväni Jenni ♥

   Olen nyt käynyt joko 2kr/kk tai silloin tällöin ke tunneilla. Koska tunnit on noussut 17e- 20e ei minulla ole joka viikko rahaa käydä varsinkin kun en asu enää kotona. Menen joka tunti Pilvillä, koska sen kanssa yhteistyö sujuu kaikista parhaiten ja se on tallin hevosista se kenet hallitsen paremmin kuin muut hevoset. Muutenkin Pilvi on tärkeä kun liikutin sitä ennen ja se oli hoitohevoseni, muttei enää koska hoitaja toiminto on tallilla loppunut. Käyn siis Äänekosken ja Suolahden välillä sijaitsevalla tallilla: Paatelan Ratsastuskoulu. Tallista ja sen hevosista voisin teille postauksen tehdä, koska haluan tuoda blogiini takaisin sitä hevostelua mitä täällä vuosi sitten oli.


Ke 17.9.2014

   Keskiviikkona 17.9.2014 menin ratsastamaan  2vk jälkeen. En ollut varma saisinko mennä Pilvillä mutta onneksi sain. Hain hepan ulkoa ja aloin laittaa sitä valmiiksi. Huomaa ettei sitä kukaan käy hoitamassa kun se oli likaisempi kuin mitä se oli vuosi sitten, harjakin oli ihan takussa ja eihän sitä 30min kerkeä selvittämään, kun siinä ajassa pitää harjata likainen polle, katsoa kaviot ja laittaa varusteet ja vielä itselleen kengät ja chapsit, jos vaikka joskus pääsisi tallille vain harjailemaan.

   Valmiiksi laiton jälkeen alettiin 17 aikaan hipua kentälle. Kentällä aluksi tutut satulavyön kiristys, selkään nousu ja jalustimien laitto oikeille mitoille, joka on minulla tunnetusti vaikeaa koska jalkani eivät osaa olla rentoja ja painavat paljon jalustimille jolloin jalkani kiristyy ja tuntuu epämukavalta ja siltä kuin jalustimet olisivat eripituiset vaikka ne ovat ihan samanpituiset, tässä yksi syy miksi menisin mielummin ilman satulaa.

   Alkukäyntejä mentiin pitkillä ohjilla, tosin Pilvillä pidän vähän lyhyemmellä kun siitä ei koskaan tiedä mitä se säikähtää ja sen takia sinkoaa jonnekkin. Alkutunnista pysyin hyvässä istunnassa jossa minun oli helppo olla enkä kisko hevosta suusta. Alkukäynneillä yritin keskittyä juurikin istuntaan ja nykyään yritän enemmän ja enemmän keskittyä siihen ja pohdin miellessäni koko tunnin: " hallitse keho, istu oikein, pidä kädet kevyinä ja oikein jne". Mutta kun opettaja käskee ottaa ohjat lyhyeksi alan nojamaan ohjia vasten, koska ohjat pitää ottaa niin lyhyeksi etten pysty olemaan oikeanlaisessa istunnassa. Tämähän ei tietenkään ole myöskään hyväksi hevosen sulle koska painan ohjille.

   Alkukäyntien ja ohjien keräysten jälkeen siirryttiin harjoitusravin kautta kevyeen raviin. Hevonen oli todella vaativalla päällä ja vaati paljon apuja tehdäkseen yhtään mitään. Eteenpäin sai todellakin pyytää ja selässä sai tehdä töitä ja paljon. Lopulta hevonen kuitenkin alkoi olla hieman kuulolla ja jopa liikkui pienemmillä avuilla eteenpäin. Muuten hevonen oli jotenkin hermostuneen oloinen en tiedä stressasinko itse jotain vai enkö istunut kunnolla.



   Tunnilla tehtiin pohkeeväistöä ja ne sujuivat melkein ekaa kertaa elämässäni Pilvin kanssa onnistuneesti. Hevonen oli kuulolle ja väistätti oikein ja mallikkaasti. Lopputunnista otettiin kentäs ala- ja yläpädyissä laukkoja ja ne onnistuivat hyvin. Hevonen alkoi jopa vähän kuumua, kun oli niin innoissan. Myönnän että itsekkin innostun aika paljon laukannostoista. Tämä voi vaikuttaa siihen että Pilvi alkaa ennakoimaan milloin nostetaan laukka koska alan muokkaamaan pohkeita jo laukan annon paikalle. Hevosen laukka nousee hassusti, se tuntuu kuin se tekisi pienen pukin tai pompun nostaessa laukan. Laukkoja nostettiin niin oikeaan kuin vasempaan kiertoon.





   Laukkojen jälkeen ravailtiin jonkin aikaa, loppu ajan hevonen ravasi kunnolla eikä vaan laahannut. Tämän jälkeen siirryttiin harjoitusravin kautta käyntiin ja anntettiin pitkää ohjaa ja taputuksia. Tuntuu oudolta, kun ennen aina halasin hevosta pitkään kiitokseksi, mutta nyt en ole uskaltanut tehdä sitä pitkään aikaan, koska en halua enää kiintyä Pilviin niinkuin joskus ennen.


Ke 24.9.2014



   Menin pitkästä aikaa tallille ystäväni Jennin kanssa, jota en muutenkaan ollut nähnyt pitkään aikaan. Harmittaa kun tämä masennus kausi on vienyt minulta voimat mennä näkemään tai soittamaan kenellekkään. Tuntui todella hyvältä nähdä Jenniä pitkästä aikaa. Mieleeni tulivat taas meidän ystävyyden alkuajat ja se kuinka paljon vaivaa Jenni on nähnyt minun kanssa. Hän on mm. saanut minut ymmärtämään asioita eritavalla ja yhtenä talvisena iltana kun liikutin Pilvin Jenni huomasi kuinka olin väsynyt ja ärtynyt kun en saanut hevosta laukkaamaan. Hän tuli kentällä ja neuvvoi kuinka viedä tuo hevonen eteenpäin ja kuinka se tarvitsee paljon apuja. Ei kukaa ennen ole tullut takiani kylmään auttamaan. Jenni on minulle todella kullan arvoinen ystävä ♥

   Jennin kanssa tallilla olo tuntui turvalliselta ja siellä oli helpompi olla. Haimme Jennin kanssa hepat sisälle, hän Titan ja minä Pilvin. Laittelin Pilviä kuntoon. Tällä kertaa ei tarvinnut vängätä kavioiden noston kanssa vaan se nosti automaattisesti niinkuin silloin ennen. Minun oli tarkoitus mennä ilman satulaa, mutta meninkin satulan kanssa. Joten hain satulat ja suitset ja laitoin ne. Tyttö ei myöskään kauheasti nostanut päätään mitä se yleensä tekee suitsia laitattaessa. Tämän jälkeen lähdimme kentälle.

   Alkutunnista oli hieman stressaavaa kun yksi ihminen tulimyöhässä tunnille ja se oli hieman tiellä kentällä kun mentiin ravissa. Kentän keskiosassa oli liinassa poni jonka lähelle ei voi mennä, jonka takia piti kiemurrella mitä ihmeellisemmin näiden kahden välistä. Kentällä oli myös nuoriratsastaja hevosella joka ei pitänyt kunnollisia välimatkoja ja saattoi välillä ratsastaa rinnalla liian lähellä. Tämän takia tunnilla tuli ainakin paljon tehtyä voltteja. Pivi tuntui paljon eteenpäin menevältä ja taipusammalta kuin viimeksi, syynä varmaan voltit koska viime tunnilla en niitä juurikaan tehnyt.

   Tein tunnilla ensimmäistä kertaa hevosen taivuttamista. Ja se suijui hyvin jota todella ihmettelin. Koska en edes ymmärtänyt mitä se tarkoittaa. Kumminkin tein työtä ja niinkuin opettaja käski. Tästä varmaan johtuu että joskus onnistuukin kun kuuntelee ja keskittyy siihen mitä tekee eikä vain mennä tukka  putkella eteenpäin. Kerrankin olin iloinen kun osasin jotain. Tämä tunti onnistui senkin takia paremmin, että ohjat sai olla pidemmällä enkä roikkunut ohjilla ja painanut hevosta suusta.


   Laukannostot tehtiin vain toiseen kiertoon, myönnän tämä on todella noloa mutta tuli ajatuskatkos enkä muista mihin suuntaan mennään oikeassa tai vasemmassa kierrossa. Laukannostot sujuivat hyvin ja heppa todella nosti laukan ja jatkoi laukkaa. Olin tällä tunnilla itsekkin apujen annon kanssa parempi kuin viimeksi. Sain myös pidettyä laukan yllä antamalla pohjetta. Pysyin myös hyvässä istunnassa enkä lähtenyt nojaamaan eteen laukkaa nostattaessa mitä yleensä teen. Viimeinen laukan nosto meni seuraavasti, juuri kun opettaja sanoi että tosi hyvä nosto niin siirryimme raviin ja nostimme uudestaan jonka jälkeen huusin: " sun ei pitäs sanoo mitää ku nostetaa laukka ku lössähtää aina". Sitten opettaja huusi: " no ei ilmeisesti". Alkoi hieman huvittaa kun aloin miettimään, että se on muuten mennyt aina niin.


   Laukkojen jälkeen siirryttiin raviin. Pilville jäi laukasta hieman virrat päälle ja annoin sen loppu tunnin mennä hieman vauhdikkaampaa ravia. Kylmän kelinkin takia oli ihan hyvä että antoi hepan vähän juosta. Muutenkin Pilvi ei jatkanut seuraavalle tunnille, mikä olisi varmasti tehnyt sen massiiviselle mahalle hyvää. Olin todella tyytyväinen tuntiin ja minun ja hevosen väliseen yhteistyöhön joka toimi hyvin. Loppu käynneillä taas pitkät ohjat ja heppa sai käppäillä taputusten ja kiitosten kera.





Kaikista kuvista iso kiitos ihanalle Jennille ♥


   Nyt tulee ratsastukseen vähäks aikaa taukoa, mutta tallille ajattelin joku päivä mennä. Jos kävisi kuvailemassa heppoja ja tallia ja tekisi teille postauksen. Seuraava postau luultavasti huomenna aiheena ahdistukseen helpotusta ja KOULU ! Nyt heips ♥


By: Elisabet ♥
::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }