tiistai 5. syyskuuta 2017

New morning, new chance

" Nukkunut en mä lain,
silti haaveissain kuljit"

Kesä meni siivellä. Kaiken piti olla kaunista ja mahtavaa. Tarina hajosi kuin palapeli. En kokoa sitä enään uudelleen. Mä aloitan uuden elämän ja rakennan itseni uudelleen. Helppo tästä ei tule, mutta voimalla mä teen sen ja pystyn tähän. Joskus on fiilis et tekis mieli huutaa ja pitkää kaikki ulos mun päästä, mut en voi tehdä niin hetkessä. 

Tänään oon hereillä ja unessa, mutta se ei haittaa. Nothing is nothing. Mä matkaan läpi usvaisen kaupungin, tunnen tuoksun tutun? Ja paskat. Mitä mä taas selitän. En tiedä oikein itsekään. Mua lagittaa, väsyttää ja tekee mieli jotain hyvää. Happy day <3 

Puen päälle, jotain hassun hauskaa mitä tekee nyt just vaan mieli. Meikkaan kasvot uuteen persoonaan. Hei mähän oon vain ihminen. 

Summer 

lauantai 2. syyskuuta 2017

Welcome to my old and new life 💗

"Gife me a hug,
I miss you,
And i love you forever🦄"

Elämässä ei aina tehä oikein, itseään, ystäviään tai jopa omaa perhettä kohtaan.

En aina oo ollu hyvä, onnistunu kaikessa tai edes puolissakaan asioissa mitä oon yrittäny. Mut silti mun on pakko jaksaa mennä eteenpäin. On ollu hetkiä ja aikoja ku oon vaan halunnu pois täältä.

Musta on tuntunu etten oo tarpeeks hyvä olemaan jotain. Mietin pitkään et mitä jotain. Hyvä ystävä, tyttöystävä, avopuoliso, sisko, tytär?

En tietenkään. Miten vois olla koskaan tarpeeks hyvä. Mut jos tärkeintä ois vaan olla riittävä.

Joskus pitää satuttaa et saa jotain kauniimpaa ja puhtaampaa. Mun on pitäny satuttaa ihmisiä myös siks et ne jättää mut. Satuttaa myös siks että mua on satutettu ja siks et ne näyttää multa. Tai niiden teot näyttää samalta mitä ite oon joskus tehny.

Mä en halua katsoa vierestä, kun joku tekee samat virheet mitä mä olen joskus tehny. Se sattuu liikaa muhun.

Mä pyydän anteeksi, sillon kun koen siihen olevan aihetta. Ja myös kiitän.

Mun elämä ei oo ollu helppoa eikä todellakaan maailman kauneinta, se on sattunu, viiltäny, lyöny turpaan ja potkinu päähän. Mut silti mun on ollu pakko taistella, että oon voinu saavuttaa jotain.

Joskus halusin olla julkkis, malli, laulaja tai mitä lie paskaa.

Nyt haluan vain olla minä. Ja se millainen mä olen nyt, on vasta alku mun tarinassa ja maailmassa.

I'm little girl in my world. Welcome to my story. But remember when you broken me. I promise, u dont see me again in you life 💗  

lauantai 27. toukokuuta 2017

Löytöretkellä itseeni



"Say nothing is over
Though everything’s crazy
Be brave and trust me
It’s not a game over"

Mul on ollut tässä aikaa, sitä omaa tilaa ja aikaa. Miettiä ja ajatella mitä mä itse haluan ja mitä taas en halua. Oon saanu etsiä ne mun arvot ja asiat joita arvostan itessäni ja muissa ihmisissä. Tää matka ei tietenkään vielä ole päätöksessään vaan tää tulee olemaan koko elämän mittainen matka, mutta oon jo edessäpäin. Mitä vähemmän katson taaksepäin ja mietin mitä oisin voinu tehdä toisin, sitä parempi olo mulla on. Mä oon nyt viimein oppinu sen, et miks pitää muistella menneitä ja tehtyjä tai tekemättä jättämiä asioita, kun ei niihin jälkeenpäin voi enää vaikuttaa. Tärkeintä on se, että tekisin asiat tulevaisuudessa toisin.

Oon nyt vasta huomannu sen, että miks oon itteni kanssa niin hukassa. Miks en tiedä kuka olen, mitä haluan, mitä en halua, millainen haluaisin olla? Koska enhän mä ole koskaan pysähtyny, kuuntelemaan ja miettimään itseäni. Mä olen tähän asti tehnyt asioita muiden mielipiteiden mukaan, sen mukaan mitä muut haluaa mun tekevän tai mitä muut ei halua mun tekevän. Nyt kun sitä alkaa miettimään, että siinähän menee vain enemmän hukkaan itsensä kanssa. Koska mielipiteitä siitä miten mun pitäs elää ja millanen mun pitäis olla, on niin paljon kun mun elämäs on ihmisiä. Kaikilla on omat näkemykset ja halut siitä millainen mun pitäs olla, mut sit on niitä ihmisiä ketkä toivoo et löytäisin itseni ja olisin just se kuka mä itse haluan olla. 

Kauan kesti, et tajusin ettei sellases elämäs oo mitään järkee et elää kaikkia muita paitsi itseään varten, eikä siinä, että elää muiden mielipiteiden mukaan. Tästä lähin mä elän niinkuin mä haluan ja etsin itseni. Mul on kova halu ja into löytää se ihminen joka mä ihan oikeasti olen. Nyt oon jo vähän alkanu löytää sitä. Todellisuudessa mä olen ihminen joka rakastaa kaikkea, on innostunut kaikesta, kaikki asiat on siistiä ja mahtavaa, kaikki tuntuu hyvälle ja mahtavalle, toiset ihmiset kiinnostaa, mut ne ei vie mua mukanaan eikä vaikuta mun mielipiteisiin, enemminkin ne avartaa mun näkemyksiä ja saa uusi näkökulmia asioihin. Oikeasti olen ihminen, joka ei vihaa ketään tai mitään, joka hyväksyy melkein kaiken ja näkee asiat avarakatseisesti. Ihminen joka iloitsee toisten puolesta katkeruuden sijaan, itsevarma ja suhtautuu luottavaisin mielin tulevaan ja menneeseen. Oon oikeesti niin paljon enemmän, kun mitä nyt oon monta vuotta ollut.

No mitä sitten olen ollut nyt sen monta vuotta. Mä oon ollu katkera, mustasukkanen ja todella synkkä mielinen. En oo nähny valoa ja iloa edes siellä missä sitä oikeasti on. Mä oon ollu vihanen muille, koska oon niin vihanen ja väsyny itteeni. Mä oon haukkunu itteeni, lytänny itteeni, repiny hiuksia päästä peilinedessä, koska vihaan itseäni niin paljon. En oo arvostanu itteäni yhtään, jonka takia myös muiden ihmisten arvostus on vähentynyt. Oon ollut itsekäs ja vetänyt kehoni arville, miettimättä kuinka monta ihmistä se loppujen lopuks satuttaa. Olen ollut todella itsekäs, koska sitä se itsesä satuttaminen loppujen lopuks on. Joskus sitä on vaan niin pieninä palasina, ettei osaa ajatella että oman kehon satuttaminen satuttaa yhtä paljon niitä läheisiä joille oikeesti sun elämä on merkityksellinen. Oon ollut ihminen jota ei kiinnosta mikään, mikään ei tunnu miltään. Tää on sellanen minä, jota en oikeasti ole. Mussa on vaan ollu joku toinen ihminen, joka on eläny mun elämää sellaisena, miten en itse sitä todellakaan olisi halunnut elää. Tämä ihminen on ollut masennuksen ja ahdistuksen valtaama. 

Nyt oon päättänyt sen et alan rakentaa itseeni uudelleen. Mä suoritan löytöretkeä jonka aikana mä etsin itseni takas. Mä haluun taas olla se ihminen, josta muut sanoo et mua on helppo lähestyä. Et mus on hienointa se et oon niin ilonen aina ja niin aito. Se on se ihminen joka mä oikeasti olen ja haluankin olla. Mä en anna vastoinkäymisten enää polkea mua maahan, vaan ne nostattaa mut yhä vahvempana ylös. Mä haluun olla esimerkki muille, että vaikeista asioita pääsee eteenpäin jos vaan ite niin päättää. En todellakaan sano et tää ois helppoo, mut loppupeleis jos tääl kaikki ois aina helppoo ei täs elämäs ois oikeen mitään järkee. Vastoinkäymiset kasvattaa ja opettaa monia eriasioita. 

Silti mä oon kiitollinen kaikesta. Niistä hyvistä ja paskoista hetkistä. Ne on rakentanu musta taistelijan joka ei koskaan halua luovuttaa, joka haluu taistella tästä elämästä ja rakastaa kaikkea mitä tää elämä eteen tuo. Tää on loppujen lopuks aika siisti kokemus, mikä meille ihmisille annetaan. Elämä on kuitenkin ainutkertanen, eikä meille anneta toista sellasta.  Pienin askelin kaikki tulee kuntoon, mun pitää vaan jaksaa yrittää ja uskoa siihen et mä selviän kaikesta. Ja jonain päivänä, mä olen löytänyt itseni ja kaikki mitä oon kokenut ennen sitä on ollut sen arvosta. Ja jonain päivänä, jonain kauniina päivänä, mä rakastan myös itseäni juuri sellaisena kuin olen kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Mutta sen aika ei ole vielä, vaan se tapahtuu askel kerrallaan.


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Home Training vk6 ärstyneisyyttä, väsymystä ja jatkuvaa näläntunnetta


"Haluun voittaa itseni,
jokainen päivä,
antaa mulle uuden syyn elää,
ja uuden syyn yrittää,
tehdä asiat täysillä"


Fitverstas luo mahdollisuuksia tehdä unelmista totta, laittaa itselleen tavoitteita ja toteuttaa niitä. Säkin voit olla osana tätä ja tehdä muutoksia sun omassa elämässä ja arvostaa lopputulosta. 
Tiet joilla on kuljettu päämäärään eivät aina ole helppoja, mutta luovuttaminen ei ole vaihtoehto! 

Mä oon ihminen jolla ei aina asiat mee ihan niinku haluisin ja oon todella vihainen itselleni jos epäonnistun millään tapaa asioissa. No tää viikko ei mennyt mulla todellakaan niin kuin olisin suunnitellut ja halunnut. Mun piti aloittaa Home Training sykli2 ja vetää ekat treenit tällä uudella ohjelmalla. Pää ja keho sano kuitenkin jotain aivan muuta. 

Mulla on ollu armoton nälkä 24/7 en oo pystyny keskittymään koulussa oon vaan ajatellut ruokaa. Tähän vielä lisäksi se, että olen ollut todella väsynyt koko ajan, henkisesti ja fyysisesti joten treenit ei olisi tullut kuulonkaan. Koko viikon suurin työ oli se, että sain itseni sängystä ylös, olin sitten nukkunut 7 tai 12 tuntia, lopputulos oli sama.  Ei tosiaan oo mun tapasta, että koko viikko mennään tällä samalla vaihteella, joten tää todellakin söi mua sisältä.  Ja olin todella pettynyt etten saanut aikaiseksi tehdä mitään.

Tämä kaikki siis tietenkin lisäsi mun ärtymystä, olin todella kiukkuinen ja vihainen koko viikon. Sen huomasi myös somen käytön vähyydestä, yleensä oon todella aktiivinen insagramissa ja snäpissä. Mutta tällä viikolla mua ei vaan kiinnostanut. Ihan sama mitä tein, kävinkö ulkona raittiissa ilmassa lenkillä, kuuntelinko musiikkia, näinkö kavereita, meninkö kouluun, yritinkö aloittaa treenin lopputulos oli sama, mikään ei vaan kiinnostanut. 

Oon ihminen joka pettyy itseensä ja siihen etten pysy tavoitteissa jotka olen päättänyt. Tää viikko vaan näytti mulle taas sen, ettei pidä antaa periksi vaan pitää yrittää vaan lujempaa ja kovempaa. Tein päätöksiä itselleni huomenna alkavalle uudelle viikolle :" teen hommat entistä paremmin ja täysillä enkä anna itselleni muuta vaihtoehtoa". Tuhlasin jo yhden viikon itsesääliin ja itseni vihaamiseen, joten en todellakaan anna itseni tehdä niin enää toista viikkoa. 

Tästä postauksesta ei tuu kauheen pitkä, mut halusin tällä vaan kertoo sen, että aina ei kaikki ole ihan mustavalkoista ja helppoa. Oman pään kanssa taisteleminen tuo todellakin haastetta treenaamiseen ja päätöksissä pysymiseen enkä sitä ole halunnut koskaan keltään peitellä. Mulla ei ole syytä valehdella ja esittää tekeväni treenejä. Olisinha mä voinu koko tän viikon ottaa itestäni kuvia treenivaatteet päällä ja esittää et treenasin, mut en halua tehdä niin. Haluan olla rehellinen ja pyytää itseltäni anteeksi, etten tänä viikkona pysynyt mun tavoitteissa ja heitin hanskat tiskiin. Mutta nyt ne hanskat on nostettava sieltä pöydältä ja otettava se tavoite takaisin. 

Tavoitteet luotiin toteutettavaksi ja mun ei ole ollut tapana luovuttaa, tää viikko näytti mulle sen, että mun pitää näyttää itelleni mistä must on tehny ja mihin kaikkeen mä oikeesti pystyn, kun sitä oikeasti haluan. Mä sain mahdollisuuden päästä mukaan mahtavaa Pr-tiimi porukkaa Fitverstaan ohjeistuksella, joten todellakaan halua heittää tätä tilaisuutta yhden huonosti menneen viikon takia hukkaan. Mä nousen täältä ja teen hommat täysillä loppuun. 

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Home Training vk4 + lepoviikkko


"Train like a athlete,
eat like a nutritionist,
sleep like a baby,
win like a champion."


Tutustu Fitverstaaseen heidän omilla nettisivuillaan, sieltä löydät varmasti noin kolmenkymmenen ohjelmapaketin seasta itsellesi sopivimman. Ohjelmat ovat monipuolisia ja todella selkeitä, ohjelmien mukana tulee myös videot joiden avulla minun treenaaminen on ainakin ollut helpompaa, koska en välttämättä ymmärrä lukemaani ohjetta kuinka jokin liike tehdään. Fitverstaalla on treeniohjelmia niin kotiin kuin salille, joten voit valita haluatko treenata kotona vai salilla. 

Fitverstaalla on myös oma valmentaja tiimi johon voit käydä tutustumassa TÄÄLLÄ.

Itsellänihän on ohjelmana Home Training Concept naisille tarkoitettuna, miehille tälläinen ohjelma on myös omanaan. Itse olen nyt tehnyt tällä ohjelmalla neljä viikkoa ja olen ollut tähän tyytyväinen ja tykännyt todella paljon. Itselläni suurimmaksi ongelmaksi ovat tulleet kyykyt, jostain syystä en vain osaa tehdä niitä oikein. Olen katsonut peilistä kun teen sen, olen katsonut netistä videoita ja tehnyt vaikka mitä, mutta ei ne eivät vaan onnistu ja se kyllä ottaa niin paljon päähän. Muutenkin mulla on joitain teknisiä ongelmia joiden liikkeiden teossa, mutta varmaan ajan kanssa saan ne kuntoon.

Mun kehonhallinta on muutenkin aina ollut tosi hunoa ja mulla on joitain vaikeuksia löytää oikea hengitystapa treenaamiseen. Välillä unohdan hengittää, välillä en osaa yhtä aikaisesti hengittää ja jännittää lihaksia, joskus unohdan laskea sarjoja koska hengitän. Tälläsiä mielenkiintoisia ongelmia mulla on treenaamisessa. Mut koitan joka kerta keskittyy näihin ongelmiin ja harjottaa et saan ne pois. Jos näitä mun henkilökohtaisia ihme ongelmia ei lasketa treenit on sujuneet todella hyvin ja oon saanu niistä todella paljon energiaa. 

Tämän neljänviikon aikana kehossa ei mitään suurta muutosta ole tapahtunut ja veikkaan että suurin syy tähän on se, että mun ruokailut ei ole oikein sujunut. Mun on todella vaikea luopua noista maitotuotteista joista mun piti luopua jo joulukuussa. Mutta ku oot koko ikäs niitä käyttäny niin tietäähän sen ettei siitä noin vain luovuta. Toinen ongelma on se RAHA, mulla ei kuussa jää hirveitä määriä käyttörahaa joka tuottaa ongelmaa syömiseen. En pysty syömään niin paljon ja juuri niitä ruokatuotteita mitä kuuluisi ja pitäisi. Ajattelin, että voisin tästä syömisestä tehdä ihan erillisen postauksen, niin teillekin valkenee vähän paremmin tää mun tilanne ja suhde ruokaan. 

Fitverstaalla on myös erillinen ravintopaketti johon voit käydä tutustumassa TÄÄLLÄ.

Sit voisin vähän kertoo teille mun lomaviikosta. Tosiaan Sykli1 kesti sen neljä viikkoa ja se tuli päätökseen viikko sitten. Viikko sitten sunnuntaina, mulla tosiaan alko hiihtoloma ja kappas kummaa myös kuume nousi ja koko keho täyttyi räästä, todella ihanaa. Me lähdettiin sunnuntaina lappiin ja oltiin siellä torstaihin asti. Olin siis kipeä koko tuon ajan ja treenit jäivät siis tekemättä, joten päätin pitää lepoviikon. 

Muuten lepoviikko toteutui, mutta päätin kerta olin lappiin asti tullut niin lähden kyllä kävelemään 11km lenkin tunturille ja tiistaina käytiin kävelemässä Rovaniemellä. Voin kertoa, että nämä molemmat reissut osoittivat sen, että olen yksi jääräpää. Vaikka kuinka oli voimaton ja suomeksi sanottuna paska olo niin silti laitoin jalkaa toisen eteen, mutta ei se kyllä ollut kauheen järkevää kun henki kulki juuri ja juuri. 

Lepoviikko teki myös siitä hyvää, ettei levännyt ihan kokonaan vaan käveli ja kävin myös perjantaina tallilla ratsastamassa. Mutta treenit annoin olla levolla koko viikon. Ja se teki musta ainakin kropalle ihan hyvää, se sai levätä ihan kunnolla ja antaa itelleen hetkeks tilaa. Näillä levoilla on paljon mukavempi startata sykli2 joka kestää sen neljä viikkoa ja sitten tää ohjelma ois taputeltu. Kerkesin ennen tätä pr-tiimi hommaa ostaa Bikini1 joten kun tää ohjelmapaketti loppuu niin loppu kevääks siirrytään salilla Bikini paketin kimppuun. 

Aurinkoista ja lämmintä maaliskuuta teille kaikille !



tiistai 21. helmikuuta 2017

Home Training vk3 lenkkeily


" Urheilu on mulle mahdollisuus,
se luo mulle mahdollisuuksia,
muuttaa itseäni."


Kun tää viikko starttas, mulla oli hirveesti virtaa ja aivan mahtava fiilis. Tein treeni1 ja kävin kaks kertaa lenkillä 7km ja 3km. Mä ajattelin et pidän tän tahin koko viikon alusta loppuun asti. Mä kuitenkin hieman epäonnistuin siinä, ainakin treenien osalta. Oon siitä hieman vihanen itselleni, että miks en saanu itteeni virtaa vetää treenejä, kun voimat riitti vain lenkkeilyyn. Siks mä haluunkin nyt kertoo teille kuinka oon tehny lenkkeilystä mun voimavaran ja saan kyl kiittää siitä Fitverstasta.

Lenkkeily luo mulle paljon mahdollisuuksia. Mä lähen ulos ja laitan nupitkorville, mä meen mun omaan maailmaan hetkeks. Mä rentoudun ja tunnen kuinka elossa mä olen. Mulle on ilo et mulla on kaks jalkaa jolla köpötellä tuolla pitkin poikin, se on kuitenkin tavallaan lahja jonka olen elämiseen saanut. Ja oon oppinu arvostaan sitä, että mulla on mahdollisuus liikkua. Oon ennen ollut sen suhteen aika kiittämätön. 

Mä oon aina tykänny lenkkeillä, mut aina en oo saanu aikaseks lähteä ulos ja vaan kävellä. Tän fitverstaan treeni ohjelman ansiosta, mä oon kuitenkin saanut lisäpotkua ulos lähtemiseen. Mä en anna itelleni niin paljon enää periks sen suhteen jos en vaan jaksa lähteä. Sillon mä teen päätöksen ja itselleni vaihtoehdon: "mä lähden ulos". Mä en tee itselleni enää vaihtoehtoa olla menemättä. Loppujen lopuks mä saan siitä ulkona olosta kuitenkin todella paljon virtaa ja hyvää oloa. 

Lenkkeily luo mulle mahdollisuuksia. Mulla saattaa eka olla päässä ajatus millaisen lenkin kierrän, kunnes tulen tien risteykseen ja päätänkin lähteä kiertämään pitempää kautta. Siinä mulla on mahdollisuus päättää itse ja valita, että mä kierrän sen pitemmän lenkin. Ja kun sen oon tehny, mä kiitä itseäni ja oon ylpee itestäni. Mun mielestä jokasesta suorituksesta ja itsensä haastamisesta pitää ja saa olla ylpeä. Se auttaa jaksamaan. 

Vaikka treenit ei viikolla kolme oikein sujunut, niin mä en anna sen pistää mua alas ja heittää hanskoja tiskiin. Vaan päinvastoin mä käännän sen asian niin, että jokainen uusi päivä ja uusi viikko luo mulle mahdollisuuden tehdä hommat paremmin ja enemmän täysille kuin edellisenä päivänä tai edellisenä viikkona. Joka tapauksessa mä yritän joka päivä yhä enemmän ja enemmän. 

Mä haluun vaan sanoo teille kaikille, että aina on mahdollisuuksia ja meillä kaikilla on mahdollisuus tehdä sitä omaa juttua ja sitä mikä tuntuu hyvälle. Ei anneta periksi, meissä kaikissa on voimaa. Aivan mahtavaa alku- ja loppuviikkoa teille kaikille, muistakaa antaa itsellenne mahdollisuus ! 




maanantai 13. helmikuuta 2017

Home Training vk2, kuinka ahdistus vaikutti mun ohjelma valintaan


"Mitä ikinä sun unelmat onkaan, et saavuta niitä unessa koskaan,
ota ittees niskast kiin,
kelaa mitä haluut ja tee lista siit"


Ihan hullu fiilis, siis tätä ohjelmaa on takana nyt kaks viikkoa eli sykli1 puolvälissä mennään. Tää aika lentää oikeesti aikalailla siivillä. Kaks viikko sitten, kun tää Home Training ohjelma alko, ni en ois ikinä uskonu et pystyn ja jaksan tehdä tätä. Mun omat henkiset voimavarat on ollu aika koetuksella tässä viimeiset kuukaudet, mulle on alotettu uus lääke tasaamaan mieltä ja se ei vielä toimi ihan kunnolla. Siitä huolimatta mä oon jaksanu ja tehny joka päivä parhaani. Siinäkin mielessä tää ei oo ollu kauheen helppoa, mutta oon huomannu kuinka terapeuttinen voimavara treenaaminen mulle on.

Haluun nyt puhuu vähän siitä miks mä otin just tän ohjelman, miks en ottanu jotain mitä suoritetaan salilla. Kun mä tein hakemukset Fitverstaan Pr-tiimiin. Mä en todellakaan ollu 100% tuunko mä jaksaan oleen siinä edes mukana. Mä en ollu varma itestäni saatika mun voimista, mä en ollut varma oikein mistään. Mun ahdistus voimistu tammikuussa, jonka takia mun piti jäädä sairaslomassa työssäoppimisestä. Tää ahdistushan meinaa mulle sitä, että en todellakaan uskalla viedä itseeni salille, jos meen salille oon siellä max. 1 tunnin. Sen enempää mä en vaan pysty siellä olemaan. 

Tän takia mä katsoin itselleni paremmaks, tähän nykyhetkeen sopivammaks treeni ohjelman jonka voin suorittaa kotona, eikä treenin suorittamiseen oo muita esteitä ku minä ja motivaatio. Siihen ei oo ulkosia tekijöitä jotka vaikuttais teenkä treenin vaiko en. Joka meinaa myös sitä, että olin varmempi et pystyn tän Pr- tiimi homman vetään täysillä alusta loppuun. Mä halusin kertoo teille tän, koska musta ois väärin valehella, että mulla on kaikki täysin hyvin. 

Viime viikolla, mun motivaatio oli ekat kaks päivää täysin nollassa. Keskiviikkona mä sain jostain virtaa ja aloin ottaa itteeni niskasta kiinni ja tein vähän alkuviikon rästiin jääneitä treenejä. Mulla on hirvee pakkomielle, että jos treenei on jääny tekemättä ni sit vedän vaikka kaks treeniä yhessä päivässä. En vaan haluu et ne treenit jää kokonaan tekemättä. Vaikka mulla välillä hajoo pää ja tuntuu, että en jaksa eikä tästä tuu yhtään mitään. Mä annan itelleni aikaa ja mietin niitä asioita ja sitten vaan päätän, että mä en luovuta. Mun on vaan pakko jaksaa ja tehdä. Ja loppujen lopuks, se treennin vetäminen auttaa siihen omaan pahaan oloon aika paljon ja siitä mä olen tosi kiitollinen. Ennen kaikkea mä olen kiitollinen, että mullle luotiin mahdollisuus olla mukana jossain niin siistissä ku tässä Pr-tiimin hommassa. 

Kuten viime blogissa kerroin jatkossa kirjaan tänne vähän edellisen viikon tuloksia ja toteutuksia joten tässä vähän listaa niistä, mitä sitä oikeesti tuli tehtyä. Mut oon niin onnellinen et sain mun aktiivisuus rannekkeen taas takas, nään oikeesti mitä tein vai teinkö yhtään mitään. Tää on huippua !

Maanantai:
- En saanu vielä mun aktiivisuus ranneketta, joten tältä päivältä ei tullu mitään kirjauksia. 

Tiistai:
- 10 698 askelta, 25 porrasta, 7,07 km, 2 260 kcal, 27 akt minuuttia. Tää päivä nyt ei menny ihan putkeen ja mun motivaatio oli aikalailla hukassa. Mutta sekin on vaan hyväksyttävä, että tälläsiä huonojakin päiviä on.

Keskiviikko:
- 13 700 askelta, 28 porrasta, 9,94 km, 2 425 kcal, 134 akt minuuttia. Tein treenin jossa poltin 321 kcal, treeni kesti 50min ja mun syke oli 72% treenistä rasvanpoltolla. Tein kaks lenkkiä, 1lenkki 4,6km, 5 920 askelta, 332 kcal ja kesti 57min, 2lenkki 3,19km, 4 917 askelta, poltin 265 kcal. Tää päivä meni jo vähän paremmin. 

Torstai:
- 12 923 askelta, 32 porrasta, 9,3 km, 2 223 kcal, 104 akt minuuttia. Tein treenin joka kesti 34minuuttia jota mietin et teinkö treenin oikein ku se kesti noin vähän aikaa, 91% ajasta rasvanpoltolla, poltin 161 kca. Sitten tein 2lenkkiä, 1lenkki 3,65 km, 4 736 askelta, poltin 270 kcal ja lenkki kesti 45 min. 2lenkki 3,55 km, kesti 43min, otin 4 697 askelta ja poltin 246 kcal.  Tää päivä oli kaikin puolin hyvä päivä ja lenkkeilystä on tullu osa mua.

Perjantai:
- 19 140 askelta, 44 porrasta, 13,23 km, 2 731 kcal, 174 akt minuuttia. Tein treenin joka kesti 47min, poltin 285 kcal, 70% ajasta rasvanpoltolla. Myös tänä päivänä tein kaksi lenkkiä. 1lenkki 4,43 km, kesti 47 min, poltin 332 kcal, otin 5 497 askelta. 2 lenkki 5,14 km, kesti 1,5 tuntia, poltin 442 kcal ja otin 7 949 askelta. Lenkkeilyä ei puuttunut perjantaiskaan. Huippua!

Lauantai:
- Tää päivä ois ollu lepopäivä, mutta tein lenkkejä. Treeniä en tehnyt. Lenkki1 kesti 40min, poltin 183kcal, otin 2 938 askelta. Lenkki2 4,12 km, kesti 44 min, poltin 286 kcal ja otin 5 385 askelta. Lenkki 3 kesti 48min, poltin 238kcal ja otin 4 116. 

Sunnuntai:
- Tää päivä sit meni ihan penkin alle, ei treeniä, ei lenkkiä. Pelkkää sängyssä makaamista.. Ja siitä saan kyllä syyttä ihan itseäni, nimittäin lauantaina teki mieli illasta juoda vähän kotiviiniä, joka sitten kostautui sunnuntaina krapulaan. No sille ei jälkikäteen voi mitään, jos jatkossa olis fiksumpi. 

Kaikin puolin tää viikko2 meni lenkkeillessä, kaikkia treenejä ei tullut tehtyä. Tää meinaa sitä, että tie on aina vain ylös ja eteenpäin. En anna huonojen päivien lannistaa ja viedä taistelun tahtoa muilta päiviltä päin vastoin se nostaa vaan enemmän tahdon voimaa. Näillä fiiliksillä on hyvä alottaa treeni viikko kolme ! Tästä tulee hyvä viikko, jos mä niin päätän. 




::selection { color: #FFBEFB; background: #E4E4E4; }